Kaikkihan alkoi siitä, kun joskus vuosia sitten arvostelin juoksufoorumilaisia heidän hitaista vauhdeistaan ja pehmeästä tavasta treenata. Juoksufoorumilaiset vetivät siitä herneet nekkuihinsa ja ovat siitä asti vainonneet minua, eli stalkanneet minua netissä. Saman juoksufoorumilaisten vainon kohteeksi on joutunut myös mm. nimimerkki Baltsu.
Juoksufoorumilaiset stalkkaavat minua 24/7
Kun tämä blogini alkoi täyttyä Juoksufoorumilaisten törkykommenteista, niin tietenkin poistin kommentointimahdollisuuden tuolta roskasakilta. Nythän tuo törkimykset kuitenkin jatkavat törkykomentien eli solvausten suoltamista anonyymeinä Suomi 24 juoksu palstalla. Siellä moderointi on lähes olematonta ja kaikki törky pääsee läpi. Baltsustakin siellä on sellaista törkyä että huh heijaa. Sieltä selviää myös se, että Instagramin ja Facebook tilini stalkkaaminen on näille pakkomielteisille juoksufoorumilaisille lähes koko elämän sisältö. He ovat naurettavaa porukkaa, minusta on tullut heidän elämänsä ainoa sisältö.
Instagramissa kuvani ilmiantaja on
naurettava ja
säälittävä,
kateellinen paviaani Juoksufoorumilta 😀
Minähän nauran tuollaisille vähä-älyisille tollukoille. Kuvani ehti olla Instagrammissa vain noin 10-15 minuuttia, ennen kuin se poistettiin. Eli juoksufoorumilainen on stalkannut Instagram tiliäni herkeämättä, sairaan pakkomielteisesti ja sitten ilmiantanut. Kuva ei rikkonut sääntöjä, siinä ei ollut alastomuutta. Olipahan vain seksikäs kuva minusta. Koska olen muita miehiä huomattavasti kauniimpi, seksikkäämpi ja komeampi, niin tietenkin laitan usein kuviani Instagrammiin. Komea kuvani tietenkin herätti kateutta Juoksufoorumin rumissa ukkeleissa, niissä mitättömän pienimunaisissa rumissa hölkkäluusereissa. He ymmärsivät, että he ovat paitsi minua paljon paljon hitaampia, eivätkä siis oikeita juoksijoita ollenkaan, niin myös miehinä mitättömiä minuun verrattuna. Eivät oikeastaan miehiä ollenkaan, vaan sellaisia epämiehiä. Rumia, munattomia ukkeleita. He katsoivat kuvaani ja ymmärsivät oman mitättömyytensä, oman pienuutensa minuun tosi mieheen verrattuna, kateellisuus heräsi ja se sai heidät raivon valtoihin. Heidän sormensa kiisivät hurjaa vauhtia puhelimella kun he ilmiantoivat kuvani. On nimittäin suorastaan todennäköistä, että näitä Juoksufoorumilaisia ilmiantajia on ollut useita. Koska kuvani katosi niin äkkiä. Onhan siellä Juoksufoorumilla näitä rumia mikromunaisia tolvanoita kuten ForrestG, makez76, Snakster jne. ja todennäköisesti nämä rumat epämiehet ovat sitten joukolla ilmiantaneet kuvani. Tiedättekö mitä? Minä nauran teille idioooteille. Nimittäin tuon tyhmempiä ihmisiä ei maailmasta löydy. Te olette suorastaan säälittävän tyhmiä reppanoita 😀
Minkä minä sille voin, että te olette rumia ja munattomia epämiehiä. Se on teidän kohtalonne, olette syntyneet sellaisiksi, hyväksykää se, älkää minulle kiukutelko kuin pahaiset kakarat. Ai niin, tehän olette henkisesti ihan täysiä kakaroita, tuskin edes 3-vuotiaan tasolla. Ja sellaisiksi myös tulette jäämään, surullista, mutta myös varsin hassua. 😀
Huvittavia olette. 😀
Nyth tuollai
Perjantaina polkujuoksua 19 km +26 asteen helteessä
Mutta arvaatteko mitä? Tajusin kuinka mahtavaa polkujuoksu onkaan. 🙂 Täällä on siis aivan mahtavia polkuja ja perjantaina päätin testata ne. Vaatetta tosin laitoin aivan liikaa päälle, eli shortsit ja juoksusukat alaosaan ja yläosaan ensin alle Mckinleyn juoksupaita ja vielä sen päälle musta lyhythihainen Niken juoksupaita, käsiin juoksukäsineet ja jalkoihin juoksusukat ja Asicsin Novablastit. Päätin nimittäin samalla testata että kuinka ne toimivat traileilla. Vettä otin mukaan yhden pullon.
Kuuma tuli äkkiä
Vaikka lähdin aamulla, niin ilma lämpeni niin äkkiä, että pian oli jo +26 ja kun vielä aurinko paistoi, niin tuntui kuin olisi +30. Jo alussa havaitsin että Asics Novablastit toimivat melko hyvin myös polkujuoksussa. Niiden pohja ei ole aivan tasainen, joten ne sopivat myös poluille. Sen sijaan New Balance Evozeilla polkujuoksusta tuskin tulisi mitään, niissä on aivan liian tasainen pohja. Mutta kyllä, meille kokeneille juoksijoille Asics Novablasta toimii myös polkujuoksukenkänä vaikka ei varsinainen sellainen olekaan. Eli riippuu juoksijan tasosta ja kokeneisuudesta voiko Novablasteja käyttää myös polkujuoksukenkänä.
Alku meni totutteluun, sitten reipasta pappista eli pappahölkkää
Lenkin alku meni polkujuoksuun totutellessa, että ei tule mitään kaatumista. Otin siis varovasti. Päätinkin juosta polkujuoksulenkin vauhtileikittelynä. Eli vauhdit vaihtelivat kutosen vauhdeista kolmosen vauhteihin. Polut olivat sellaisia keskivaikeita, ei tietenkään mitään hirveetä juurakkoa ja jatkuvia kantoja, vaan minulle, lahjakkaalle pappahölkkäälle melko helppoja. Joskin siis vaikeudeltaan keskivaikeita. Kun olin hieman tottunut kympin jälkeen polkujuoksuun, niin päätin juosta yhden pikkaisen reippaamman kilsan. Onhan ihan selvää, että ei polkujuoksussa mitään 2:40-2:50/km vauhtia juosta, ne kilsat juostaan maantiellä tai radalla. Jotenkin pehmeämpi alusta sopi minulle ja eka reippaampi kilsa sujahti reipasta pappahölkkää polulla 3:20 min., en juuri edes hengästynyt, hyvältä tuntui. 🙂 Otin vauhdissa hieman vettä ja palauttelin hölkööttämällä taas hitaampia kutosen kilsoja. Päätin vielä lenkin loppuun hölkööttää kuitenkin hieman reippaampaa. Eli taas uusi vaihde silmään ja eikun reipasta pappahölkkää ja se kilsa sujahti aikaan 3:42 min. Sen jälkeen suorastaan kylvin hiessä. Otinkin Mckinleyn ja Niken juoksupaidan pois ja join taas hieman vettä. Tämä lenkki kyllä vei mehut. Yhteensä perjantaina polkujuoksua 19 km @ 5:26 min/km, vauhdikkaimmat kilsat 3:20 ja 3:42 min. Olosuhteet: +26 ja aurinkoista, mutta tuntuma +30. Polkujuoksussakin näemmä kyllä tuollainen 3:20/km vauhti siis menee, vaikka toki vaikeuskerroin on korkeampi kuin ihan maantiellä tai radalla juostessa. Juoksukenkinä Asics Novablastit, joilla nyt juostuina hieman päälle 200km.
Hyviä hölkkälenkkejä vaan Baltsulle ja kaikille muillekin hölkkäpapoille ja toki kaikille muillekin hölkööttäjille. 🙂
Mistä ne OIKEAT juoksijat tulevat ja miltä he NÄYTTÄVÄT?
Edellisessä blogissahan kerroin hölkkämaa Suomesta, juoksumaahan se ei enää ole ollut pitkiin aikoihin ja mainitsin muutaman pateettisen hölkkääjän jopa oikein nimeltäkin. Mutta nyt unmohdetaan ne etanan vauhtia taivaltavat hölköttäjät ja keskitytään niihin oikeisiin juoksijoihin. 🙂
Oikeat juoksijathan tulevat Afrikasta, Norjasta ja USA:sta. Entä miltä ne OIKEAT juoksijat näyttävät? Otetaanpa nyt esimerkki juoksijasta joka on kellottanut maratonilla ajan 2:09:09 h., eli kovemman ajan kuin vaikkapa yksikään suomalainen ikinä (SE 2:10:46 h. by Janne Holmén, muut suomalaiset vielä paljon paljon hitaampia). Häntä voitaneen siis sanoa hyvällä syyllä OIKEAKSI juoksijaksi. Hän ei ole mikään hölkkääjä, kuten säälittävät suomalaiset. Eli tässä kuva OIKEASTA juoksijasta, niin näette minkä oloisia ne OIKEAT juoksijat ovat.
Noah Droddy, USA:
ja vielä pari lisää, niin näette miltä OIKEAT juoksijat näyttävät:
Määräviikosta tulikin telakkaviikko
Kun edellisellä viikolla juoksin 114 km määräviikon, niin oli tarkoitus juosta myös toinen sellainen heti perään. Suunnitelma oli hyvä, siihen asti kunnes vasen etureisi revähti lauantai-illan lenkillä. Sunnuntaina silti yrittelin juoksemista, mutta jo 560 m. jälkeen viiltävä kipu esti juoksun aivan täysin. Silti juoksua kertyi aivan kelpo määrä, eli 86,5 km. 🙂 Joskaan vielä määräviikosta ei voida puhua. Kahdessa viikossa juoksin kuitenkin tasan 200 km, eli 100 km/vko keskarilla.
Jalan kuntoutusta tutuin keinoin
Olen pyrkinyt kuntouttamaan vasenta etureittä hyviksi havaituilla keinoilla, eli aiemmin tein jalkakyykkyjä 8 sarjaa ja sitten tänään polvien nosto liikettä 5 minuuttia. Varsinkin(han) tuo knee raise liike on omiaan vahvistamaan etureittä. Joten toivotaan että se siitä kuntoutuu pikimmiten. Juoksuahan on kasassa syyskuussa nyt 287 km ja kiva olisi se 300 km saada kasaan tässä kuussa. Eli 3 päivää aikaa saada vasen etureisi sellaiseen kuntoon, että se kestäisi edes palauttavan lenkin. Kuntoutellaan ja tunnustellaan jalkaa. Saa nähdä missä vaiheessa uskallan taas yrittää lenkkiä?
Telakat estäneet viimeistävän tehoharjoittelun ja edes ajatuksen kisaan osallistumisesta
Kaikkien testitulosten ja arvojen mukaan olen ollut jo pitkään sellaisessa 1:13-1:16 h. kunnossa puolimaratonilla, jos vain pääsisi tekemään herkistelevän tehotreenin ja jalat kestäisivät, näinhän ei nyt ole. Hapenottokykyni, vauhtikestävyyteni, keuhkoni ja sydämeni siis ovat sellaisessa kunnossa että aika menisi tuohon väliin (ellei jopa kovempaa), mutta täytyisi vain välttyä telakoilta ja saada määräviikkojen jälkeen sellainen tehotreenijakso vedettyä. Sitten vain sopiva kisa ja se on siinä. 🙂 Esimerkiksi VO2maxini on 64 ja leposykkeeni 30. Toki tavoitteeni on 1:10:n alitus puolimaratonilla. Vuosihan on ollut jopa ennätyksellisen paha jalkavammojen suhteen, aina on ollut jotain jalkavammaa. Nivusvamman jälkeen sain jonkin aikaa jo treenattua ja nyt sitten etureisi. Noh, yritän kuntouttaa jalkani mahdollisimman pian ja sitten taas uudella innolla treenaamaan. 🙂
Mutta nyt pitemmittä puheitta viikon 38 statsit:
Ma: Lepo
Ti: pitkä lenkki 26 km, aika 2:27:00 h., 5:39/km.
Ke: 14 km, aika 1:20:57 h., 5:47/km, ilta.
To: 17 km, aika 1:34:14 h., 5:33/km, ilta.
Pe: 17 km, aika 1:16:42 h., 4:31/km, ilta.
La: 12 km, aika 1:14:55 h., 6:14/km (vasen etureisi revähti), ilta.
Su: 560m., aika 3:00 min., 5:24/km.
Koko viikko yhteensä 86,5 km 7:56:48 h.
Juoksuviikko alkoi lupaavasti, mutta tiistaina sairastuin influenssaan
Maanantaina juoksin kevyesti kiihtyvän 12 km ja se oli hyvä treeni. Mutta tiistaina iski sitten influenssa. Oli tasan kaksi vaihtoehtoa: Pitää kokonaan breikkiä juosusta tai juosta määräviikko hissutellen. Valitsin jälkimmäisen. Muistan kun joku kertoi Juoksufoorumilla sairastuneensa vaikkapa juuri influenssaan, niin eikös heti joku vääräleuka ollut irvailemassa ja vähättelemässä avautujan sairauden tilaa. Eli näin se meni Juoksufoorumilla, siellä kaikki sairaudet kuitattiin vain pikku nuhiksi tai joksikin vastaaviksi. Kyllähän nämä GrigoriSoirokset ja muut vastaavat Juoksufoorumin öykkärit tiesivat varmasti itsekin että tuskin kukaan sairaudestaan avautuisi, jolle kokisi sen olevan merkittävästi itseään ja terveyttään heikentävä asia, eikä mikään pikku nuha. Kyse olikin vain sellaisesta periaatteellisesta vittuilusta jota koko Juoksufoorumi oli pullollaan, ylläpitäjät kun sen siellä sallivat. Tarkoitus oli vain triggeroida sairaudestaan kertoja selittelemään ja vakuuttelemaan että hän todella on sairas ja aina nuo öykkärit sitten vastasivat sitten entistä vähättelevämpään tyyliin, jos sairaudestaan avautuja triggeroitui, eli antoi sen mennä tunteisiin. Itsehän jätin moiset omaan arvoonsa…kunnes kaksi pahinta öykkäriä alkoi postaamaan jopa harjoituspäiväkirjani täyteen shittiään. Ja mitä tekikään Juoksufoorumin Seppo? Ei kerrassaan mitään. Hänen mielestään oli siis ihan ok täyttää juoksijan oma harjoituspäiväkirja juoksijaa halveksuvalla roskapostilla. Kertoo vain siis siitä että Juoksufoorumin Seppo ei harjosta lajia tai juoksijoita pätkän vertaa.
Juoksufoorumi: Öykkärien ja valkoroskan törkysaitti
Mutta se siitä öykkärien törkysaitista, onneksi jätin sen jo vuosia sitten. Juoksufoorumin kirjoittajat ovat ns. valkoroskaa, raukkamaisia öykkäreitä ja kiusaajia, siis täysiä mulkkuja. Tässä myös syy siihen miksi itse ihailen mieluummin vaikkapa paitsi loistavaa juoksijaa niin myös luonteeltaan jaloa Eliud Kipchogea, kuin jotain suomalaista itseään täynnä olevaa narsistimulkkujuoksijaa. Myös suomalaisissa piirikunnantason ja maan kärkitason juoksijoissakin kun valitettavasti on paljon luonteeltaan mulkkua, kiusaaja, öykkäriporukkaa. Kerrottakoon että monet afrikkalaiset juoksijaystäväni juoksevat huomattavasti kovempaa kuin mainitut suomalaiset piirikunnantason ja SM-tason juoksijat ja ovat silti luonteeltaan ihan oikeasti mukavia, jaloja ja hyviä tyyppejä. Menetyksensäkin he omistavat Jumalalle ja kiittävät häntä. Toisin kuin suomalaiset juoksijat, jotka ovat niitä minä minä minä ihmisiä. Afrikkalaiset juoksijat ovat huomattavasti parempia juoksijoita ja vieläpä ihmisinä mukavampia kuin suomalaiset juoksijat. Miksi ihmeessä siis kukaan ihailisi jotain suomalaista juoksijaa?
Mutta nyt takaisin harjoitusviikkooni. Maanantaina siis juoksin kiihtyvän 12 km ja kun tiistaina sairastuin influenssaan, niin päätin juosta määräviikon. Paljon siis juoksua, mutta ihan hissukseen. Sykkeethän eivät saa nousta jos on influenssassa. Itsellänikin nenä oli täynnä räkää ja aivastutti jo tiistaina. Silti juoksin silloin kevyttä 16 km. Keskiviikkona oli sitten kaikista heikoin olo, influenssani oli pahentunut, aivastutti kaiken aikaa, nenä vuoti ja kurkkuunkin sattui, oli olo äärimmäisen tukkoisa ja heikko. Laskin edelleen vauhteja, mutta juoksin silti 20 km kevyttä keskiviikkonakin. Torstaina ja perjantaina juoksin kymmenmailiset kevyttä vauhtia. Lauantaina olo tuntui jo terveemmältä ja uskalsin juosta hivenen loppua kohden kiihtyvän kymmenmailisen. Viikko päättyi sunnuntaina 18 kilsan kevytvauhtiseen puolipitkään lenkkiin. Sen tuloksena kertyikin vuoden toistaiseksi suurin viikkomäärä influenssasta huolimatta:
114,4 km, 9:37:37 h. eli siis keskarilla 5:03/km.
En suosittele tätä kaikille, mutta itse olen kansainvälisen tason juoksija ja treenannut ja kilpaillut nuoresta pitäen, (vapaasukellan terveenä 100m) siksi keuhkoni ja sydämeni kestävät hieman paremmin kuin jollain tavisjuoksijoilla/lenkkeilijöillä. Kipeänä treenaaminen ei sovi kaikille, mutta me ammattilaiset voimme kehoamme kuunnellen treenata myös kipeänä, kunhan emme tee niitä kaikista kovimpia treenejä.
Loppuun vielä viikon statsit:
Ma: hieman loppua kohden kiihtyen 12 km, aika 50:23 min, 4:12/km, ilta.
Ti: 16,1 km, aika 1:23:18 h., 5:10/km, ilta. Influenssa iski.
Ke: 20 km,aika 1:51:05 h., 5:33/km, ilta.
To: 16,1 km, aika 1:24:59 h., 5:17/km, ilta.
Pe: 16,1 km, aika 1:18:55 h., 4:54/km, ilta.
La: kevyesti kiihtyen 16,1 km, aika 1:11:44 h., 4:27/km, ilta.
Su: 18 km, aika 1:37:13 h., 5:24/km, ilta.
Yhteensä 114,4 km, aika 9:37:37 h, 5:03/km. Erinomainen juoksuviikko influenssasta huolimatta. 🙂 Vuoden viikkomäärätopsit ja ei tullut taukoa treeniin influenssan vuoksi. Maanantaina pidin kyllä sitten ansaitun lepopäivän, 9 peräkkäisen treenipäivän jälkeen.
On tilastokatsauksen aika
Eli pitemmittä puheitta, mennään katsahtamaan joitain tilastojani. Niin näette te harrastelijatkin vähän millaisia meidän kansainvälisten kestävyysjuoksijoiden ennätykset ja tilastot ovat. 🙂 Nyt meidän ammattilaisten tuloksiin ja tilastoihin:
VO2 maxini: 64
Leposykkeeni: 30
400m. : 53,04 sec.
Strava: 35 kruunua, monet niistä 2:40-2:55/km vauhdilla juostuja.
Leposykkeeni on erinomaista, kansainvälisen ammattijuoksijan luokkaa. 🙂 VO2maxini saisi tietenkin olla parempi. 400m. ei ole vielä mennyt alle 50 sekunnin, kun en ole tehnyt paljonkaan nopeusharjoituksia tai lyhyitä vetoja. Tavoitteeni toki ovatkin kympillä ja puolimaratonilla. Mutta kyllä kestävyysjuoksijankin (mies) tulee 400m. vetäistä edes sinne 50 sekunnin pintaan (50-54 sec.). 🙂 Muuten ei ole juoksija eikä mikään.
Paljon kevyitä lenkkejä + reippaita kilsan/mailin vetoja
Tällä hetkellä juoksen paljon sellaisia kevyitä, 4:20-4:40/km keskivauhtisia lenkkejä. Eihän nyt ole mitään kisaakaan näköpiirissä. Toki välillä saatan vetäistä vaikka reippaan mailin jonnekin 5:00-5:40 min. väliin. Nyrkkisääntönä sanoisinkin, että peruslenkit kannattaakin juosta yleensä sellaista 4:20-4:29/km vauhtia, toki voi vauhdikkaamminkin mennä. Eli peruslenkeilläkin kannattaa juosta välillä reipas kilsa tai maili (3:10-3:35/km vauhtia), että ei päästä itseään liian helpolla.
Kirjoittaja on suomalainen, ulkomailla harjoitteleva ja kilpaileva kestävyysjuoksun ammattilainen.
Nivusvammasta parannuttuani näyttää jälleen valoisalta
Nyt täytyy vielä sanoa, että kestävyysjuoksuhan on 90 prosenttisesti lahjakkuuslaji. Eli tahtoo sanoa, että joillakin esim. se leposyke on luontaisesti parempi kuin muilla.
Kun se nyt itselläni on tuota tasoa, niin tästähän on suorastaan erinomaisen hyvä jatkaa treeniä eteenpäin. 🙂
Kiitos Jumala että paransit todella kivuliaan nivusvammani
Olen jo pitkään kärsinyt äärimmäisen kivuliaasta nivusvammasta. Eli käytännössä jokainen lenkki on ollut tuskaa. Se oli vienyt kaiken ilon juoksemisesta ja tehnyt siitä pelkkää kipua. Keskiviikkona sitten huusin taas yhden kivuliaan lenkin jälkeen epätoivoissani rukouksen keinoin avuksi Jumalaa. Jumala paranna minun nivusvammani, jotta saan ylistää sinua juoksemalla, tapahtukoon ei minun, vaan sinun tahtosi Herra.
Ja mitä tapahtuikaan?
Torstaina ei ollut enää mitään kipua lenkillä ja juoksin täysin kivuttomat kymmenen mailia. Perjantainakaan ei ollut mitään kipuja ja juoksin jälleen kymmenen mailia nauttien juoksusta. 🙂 Jumala oli kuullut avunpyyntöni ja parantanut minut nivusvammasta jotta saan jatkossakin ylistää häntä juoksemalla.
Kiitos Herra että paransit minut
Omistan elämäni sinun ja sinun suuruutesi ylistämiseen. Teen sen juoksemalla ja kertomalla kuinka paransit minut.
Kiitos olkoon Jumalan korkeuksissaan.
Omat kokemukseni kertovat saksalaisesta tarkkuudesta jolle ei vertaista löydy
Olen yli vuosikymmenen ajan käyttänyt Garminin Forerunner tuoteperheen urheilukelloja ja kerron nyt omista kokemuksistani. Olen juossut Garmin Forerunner ranteessa niin Suomessa, kuin monessa maassa ulkomaillakin, niin kisassa kuin monilla eri tyyppisillä treenilenkeillä.
Käyttämäni Forerunnerit ovat kaikki olleet todella tarkkoja ja löytäneet satelliitin nopeasti. Miellyttävin ja kätevin käyttää on ollut kosketusnäytöllä varustettu FR 620. Siitä siirryin FR 735XT:en ja kun totuin kosketusnäytön puuttumiseen, niin totesin senkin olevan erinomainen juoksukello ja vieläpä uudemmalla mikrosirulla.
Ainoa missä Garminin Forerunneilla saattaa esiintyä epätarkkuutta matkan mittauksessa ovat erilaiset katvepaikat. Näitähän ovat siis paikat joissa on joko korkeita rakennuksia tai vaikkapa korkeita puita. Tästä syystä helsinkiläinen juoksija joka käy lenkillä hesassa aina korkeiden rakennusten lähellä voi joutua näiden uhriksi ja kokea juoksukellonsa olevan epätarkka. Varsinkin suomalainen, suomalaisethan ovat perinteisesti vankeja, omien ajatustensa vankeja eli ahdasmielisiä ihmisiä. Garminin juoksukellot ovat tarkkoja, mutta korkeiden rakennusten lähellä tai metsissä juostessa saattaa signaali pieneksi hetkeksi katketa. Tästä syystä maastojuoksijatkin saattavat syyttää Garminin Forerunnereita epätarkkuudesta.
Itse olen Suomessa aina juossut Forerunner ranteessani avoimilla paikoilla, missä ei ole lähellä mitään korkeita rakennuksia, harvoin olen tehnyt myöskään mitään maastolenkkejä pystymetsässä joissa tarkkuus nyt on mitä on ja tästä syystä signaalikin on katkennut äärimmäisen harvoin ja tarkkuus ollut siksi huippuluokkaa. Eli avoimilla paikoilla, pyöräteillä ja vastaavilla juostessa Garmin Forerunner juoksukellot ovat esimerkiksi huomattavasti tarkempia kuin juoksumattojen mittarit. Nehän kun nyt saattavat näyttää ihan mitä sattuu. Itse kun olen juossut enimmäkseen asfaltilla ja tosiaan hyvin avoimilla paikoilla, niin myös mittaustulos on ollut aina hupputarkka.
Entäpä kokemukset ulkomailta? Ovat Garminin Forerunner urheilukellot olleet tarkkoja myös ulkomailla kisattaessa?
Koska olen kansainvälinen juoksija, niin kilpailen vain ulkomailla suurissa kisoissa. Ulkomailla niin harjoitellessani, kuin kisatessani olen huomannut kuinka tarkkoja Garminin urheilukellot todella ovat myös muualla, harjoitusleirillä tai kisamatkalla. Oli sitten kyseessä MM-kisat tai jokin muu koitos, niin Garmin Forerunner on aina ollut luotettava kumppani jopa kansainvälisen juoksijan tarpeisiin. Niin Ranskassa, kuin Portugalissa ja Espanjassakin Garmin Forerunner ranteessa ovat niin treenit kuin kisatkin sujuneet luotettavissa merkeissä. Garmin Forerunner on saksalaista laatua joka ei petä.
Tarkkuus on ollut huippuluokkaa myös ulkomailla.
Muistan kuinka juoksin harjoitusleirillä Portugalin Albufeirassa yhdeltä biitsiltä toiselle ja jatkoin taas seuraavalle ja seuraavalle paljain jaloin ja Garminin urheilukello ranteessani kertoi tarkan matkan. Tai kun vahvistin jalkojani vuorijuoksulla toisaalla Portugalissa. Myös Espanjan aurinkorannikolla valloitin erään vuoren Garmin Forerunner 620 ranteessani.
Niin Suomessa amatööriurallani juoksemissani kisoissa, kuin ammattilaisurallani olen voinut aina luottaa Garmin Forerunner urheilukelloihin. Ne eivät petä ja ovat soveltuneet ammattilaisen vaativaankin käyttöön aivan erinomaisesti.
Oli sitten kyseessä pitkä lenkki, kiihtyvä, kova kymppi, reipas 16 kilsainen tai vaikkapa intervalliharjoitus, niin aina olen saanut nauttia saksalaisesta huippuosaamisesta ja tarkkuudesta joita huippuluokan Garmin Forerunner urheilukellot edustavat.
Ne soveltuvat siis jopa vaativaan ammattilaiskäyttöön ja suosittelen Garmin Forerunner urheilukelloja lämpimästi.
Kirjoittaja on kansainvälinen ammattijuoksija.
Ennätyksiin ja koviin tuloksiin juoksumatolla kannattaa suhtautua huumorilla
On se nimittäin vaan kumma, kun extra sekunteja tipahtaa kuin taivaasta jopa sellaiset 30-45 sekuntia per kilometri kun siirrytään matolta ulos juoksemaan. Matolla kulkee kevyesti rallatellen 3:15-3:20/km vauhtia ja ulkona ei tahdo mennä kuin pari kilsaa peräkkäin alle 4:00/km vauhtia ja sitten jo mennäänkin päälle sen. Eli mattojuoksu näyttäisi olevan ihan oma maailmansa, sellainen fantasiamaailma jossa kehnommallakin juoksijalla kulkee hurjaa vauhtia.
Muutama esimerkki selventämään asiaa
Juoksufoorumilla sellainen parimetrinen ja abouttiarallaa 100-120 kg painava parrunpätkä kuin GrigoriSoiros juoksi muka juoksumatolla Cooperissa oliko se 3260m vaiko jopa 3300m? No, oli miten oli, sen tasoisella nylkyllä ei ole oikeasti minkään valtakunnan mahdollisuuksia edes noista heikompaan Cooper-tulokseen.
Toinen hyvä esimerkki. Päälle 40 minuutin ennätyksen kympillä (ulkona juostu) omaava juoksija kertoi juosseensa juoksumatolla 5 km alle 16 minuutin. Laittoipa vielä kuvankin, ikään kuin muka todisteeksi omasta kunnostaan. On tietenkin absurdi olettamus että aika paranisi oikeasti matolla niin paljon, tai että kyseinen juoksija pystyisi 15 minuuttia ja rapiat tulokseen vitosella, mutta ei kuitenkaan alittamaan 40 minuuttia kympillä. Kyseinen juoksija siis juoksee niin lyhyempiä, kuin pidempiäkin matkoja, eikä ole tietenkään edes mikään kova juoksija, vaan aika tavisjuoksija.
Juoksufoorumin GrigoriSoiros nyt saattaa kierona tyyppinä valehdellakin, mutta entäpä tuo toisen esimerkin juoksija? Tuskin. Jäljelle jää siis vain se vaihtoehto, että itse juoksumatot näyttävät usein väärin. Ne saattavat ilmoittaa matkaksi 5km, vaikka juoksija olisi oikeasti juossut vain 4,4 tai 4,5 km. Juoksufoorumin GrigoriSoiroksen tapauksessa matka oli varmuudella alle 3000m., sen tasoinen etanan hidas nylkky kun ei juokse millään ilveellä edes kolmea kilsaa alle 4:00/km keskarilla.
Juoksumattoa voi myös säätää itselleen mahdollisimman helpoksi
Eli juoksumaton voi vaikkapa säätää alamäkijuoksuun ja sitten vain nauttii koko matkan alamäestä. Tai sitten voi huijata monilla muilla tavoin, mattoilussa vain kekseliäisyys on rajana. Ottamatta edes huomioon sitä että matolla juostessa ei ole tuulta, ei ylämäkiä, eikä käännöksiä ja alusta on kimmoisin mahdollinen. Pelkästään nämä viimeksi mainitut tekijät eivät tietenkään selitä hurjia eroavaisuuksia matto ja ulkona juostujen tulosten välillä.
Kovat ja oudot mattotulokset kertovatkin aina joko isosta mittavirheestä tai tahallisesta huijaamisesta
Siksipä paljon mattojuoksua harrastavien tulokset tippuvat ja heikkenevät mystisesti kun juoksija siirtyy matolta juoksemaan vaikkapa kympin, puolimaratonin tai maratonin. Jos joku oikeasti pitää mattotuloksiaan omina juoksu ennätyksinään on kyllä kyse aikamoisesta tyhmyydestä.
Toki matolla kannattaa juosta Suomen oloissa talvisin joitain vauhtiharjoituksia, kun ulkona on liukasta ja kylmä, jos ei halliin pääse sisäradalle juoksemaan. Kannattaa kuitenkin pitää se terve järki mukana, eikä luulla mattotuloksiaan ennätyskelpoisiksi. Ja tietenkin heti keväällä siirtyä tekemään ne vauhtiharkat siellä ulkona.
Silloin nimittäin tietää oikeasti millä tasolla se kunto on.
jodlaajanblogi 
Viimeisimmät kommentit