Nivusvammasta parannuttuani näyttää jälleen valoisalta
Nyt täytyy vielä sanoa, että kestävyysjuoksuhan on 90 prosenttisesti lahjakkuuslaji. Eli tahtoo sanoa, että joillakin esim. se leposyke on luontaisesti parempi kuin muilla.
Kun se nyt itselläni on tuota tasoa, niin tästähän on suorastaan erinomaisen hyvä jatkaa treeniä eteenpäin. 🙂
Kiitos Jumala että paransit todella kivuliaan nivusvammani
Olen jo pitkään kärsinyt äärimmäisen kivuliaasta nivusvammasta. Eli käytännössä jokainen lenkki on ollut tuskaa. Se oli vienyt kaiken ilon juoksemisesta ja tehnyt siitä pelkkää kipua. Keskiviikkona sitten huusin taas yhden kivuliaan lenkin jälkeen epätoivoissani rukouksen keinoin avuksi Jumalaa. Jumala paranna minun nivusvammani, jotta saan ylistää sinua juoksemalla, tapahtukoon ei minun, vaan sinun tahtosi Herra.
Ja mitä tapahtuikaan?
Torstaina ei ollut enää mitään kipua lenkillä ja juoksin täysin kivuttomat kymmenen mailia. Perjantainakaan ei ollut mitään kipuja ja juoksin jälleen kymmenen mailia nauttien juoksusta. 🙂 Jumala oli kuullut avunpyyntöni ja parantanut minut nivusvammasta jotta saan jatkossakin ylistää häntä juoksemalla.
Kiitos Herra että paransit minut
Omistan elämäni sinun ja sinun suuruutesi ylistämiseen. Teen sen juoksemalla ja kertomalla kuinka paransit minut.
Kiitos olkoon Jumalan korkeuksissaan.
Omat kokemukseni kertovat saksalaisesta tarkkuudesta jolle ei vertaista löydy
Olen yli vuosikymmenen ajan käyttänyt Garminin Forerunner tuoteperheen urheilukelloja ja kerron nyt omista kokemuksistani. Olen juossut Garmin Forerunner ranteessa niin Suomessa, kuin monessa maassa ulkomaillakin, niin kisassa kuin monilla eri tyyppisillä treenilenkeillä.
Käyttämäni Forerunnerit ovat kaikki olleet todella tarkkoja ja löytäneet satelliitin nopeasti. Miellyttävin ja kätevin käyttää on ollut kosketusnäytöllä varustettu FR 620. Siitä siirryin FR 735XT:en ja kun totuin kosketusnäytön puuttumiseen, niin totesin senkin olevan erinomainen juoksukello ja vieläpä uudemmalla mikrosirulla.
Ainoa missä Garminin Forerunneilla saattaa esiintyä epätarkkuutta matkan mittauksessa ovat erilaiset katvepaikat. Näitähän ovat siis paikat joissa on joko korkeita rakennuksia tai vaikkapa korkeita puita. Tästä syystä helsinkiläinen juoksija joka käy lenkillä hesassa aina korkeiden rakennusten lähellä voi joutua näiden uhriksi ja kokea juoksukellonsa olevan epätarkka. Varsinkin suomalainen, suomalaisethan ovat perinteisesti vankeja, omien ajatustensa vankeja eli ahdasmielisiä ihmisiä. Garminin juoksukellot ovat tarkkoja, mutta korkeiden rakennusten lähellä tai metsissä juostessa saattaa signaali pieneksi hetkeksi katketa. Tästä syystä maastojuoksijatkin saattavat syyttää Garminin Forerunnereita epätarkkuudesta.
Itse olen Suomessa aina juossut Forerunner ranteessani avoimilla paikoilla, missä ei ole lähellä mitään korkeita rakennuksia, harvoin olen tehnyt myöskään mitään maastolenkkejä pystymetsässä joissa tarkkuus nyt on mitä on ja tästä syystä signaalikin on katkennut äärimmäisen harvoin ja tarkkuus ollut siksi huippuluokkaa. Eli avoimilla paikoilla, pyöräteillä ja vastaavilla juostessa Garmin Forerunner juoksukellot ovat esimerkiksi huomattavasti tarkempia kuin juoksumattojen mittarit. Nehän kun nyt saattavat näyttää ihan mitä sattuu. Itse kun olen juossut enimmäkseen asfaltilla ja tosiaan hyvin avoimilla paikoilla, niin myös mittaustulos on ollut aina hupputarkka.
Entäpä kokemukset ulkomailta? Ovat Garminin Forerunner urheilukellot olleet tarkkoja myös ulkomailla kisattaessa?
Koska olen kansainvälinen juoksija, niin kilpailen vain ulkomailla suurissa kisoissa. Ulkomailla niin harjoitellessani, kuin kisatessani olen huomannut kuinka tarkkoja Garminin urheilukellot todella ovat myös muualla, harjoitusleirillä tai kisamatkalla. Oli sitten kyseessä MM-kisat tai jokin muu koitos, niin Garmin Forerunner on aina ollut luotettava kumppani jopa kansainvälisen juoksijan tarpeisiin. Niin Ranskassa, kuin Portugalissa ja Espanjassakin Garmin Forerunner ranteessa ovat niin treenit kuin kisatkin sujuneet luotettavissa merkeissä. Garmin Forerunner on saksalaista laatua joka ei petä.
Tarkkuus on ollut huippuluokkaa myös ulkomailla.
Muistan kuinka juoksin harjoitusleirillä Portugalin Albufeirassa yhdeltä biitsiltä toiselle ja jatkoin taas seuraavalle ja seuraavalle paljain jaloin ja Garminin urheilukello ranteessani kertoi tarkan matkan. Tai kun vahvistin jalkojani vuorijuoksulla toisaalla Portugalissa. Myös Espanjan aurinkorannikolla valloitin erään vuoren Garmin Forerunner 620 ranteessani.
Niin Suomessa amatööriurallani juoksemissani kisoissa, kuin ammattilaisurallani olen voinut aina luottaa Garmin Forerunner urheilukelloihin. Ne eivät petä ja ovat soveltuneet ammattilaisen vaativaankin käyttöön aivan erinomaisesti.
Oli sitten kyseessä pitkä lenkki, kiihtyvä, kova kymppi, reipas 16 kilsainen tai vaikkapa intervalliharjoitus, niin aina olen saanut nauttia saksalaisesta huippuosaamisesta ja tarkkuudesta joita huippuluokan Garmin Forerunner urheilukellot edustavat.
Ne soveltuvat siis jopa vaativaan ammattilaiskäyttöön ja suosittelen Garmin Forerunner urheilukelloja lämpimästi.
Kirjoittaja on kansainvälinen ammattijuoksija.
Ennätyksiin ja koviin tuloksiin juoksumatolla kannattaa suhtautua huumorilla
On se nimittäin vaan kumma, kun extra sekunteja tipahtaa kuin taivaasta jopa sellaiset 30-45 sekuntia per kilometri kun siirrytään matolta ulos juoksemaan. Matolla kulkee kevyesti rallatellen 3:15-3:20/km vauhtia ja ulkona ei tahdo mennä kuin pari kilsaa peräkkäin alle 4:00/km vauhtia ja sitten jo mennäänkin päälle sen. Eli mattojuoksu näyttäisi olevan ihan oma maailmansa, sellainen fantasiamaailma jossa kehnommallakin juoksijalla kulkee hurjaa vauhtia.
Muutama esimerkki selventämään asiaa
Juoksufoorumilla sellainen parimetrinen ja abouttiarallaa 100-120 kg painava parrunpätkä kuin GrigoriSoiros juoksi muka juoksumatolla Cooperissa oliko se 3260m vaiko jopa 3300m? No, oli miten oli, sen tasoisella nylkyllä ei ole oikeasti minkään valtakunnan mahdollisuuksia edes noista heikompaan Cooper-tulokseen.
Toinen hyvä esimerkki. Päälle 40 minuutin ennätyksen kympillä (ulkona juostu) omaava juoksija kertoi juosseensa juoksumatolla 5 km alle 16 minuutin. Laittoipa vielä kuvankin, ikään kuin muka todisteeksi omasta kunnostaan. On tietenkin absurdi olettamus että aika paranisi oikeasti matolla niin paljon, tai että kyseinen juoksija pystyisi 15 minuuttia ja rapiat tulokseen vitosella, mutta ei kuitenkaan alittamaan 40 minuuttia kympillä. Kyseinen juoksija siis juoksee niin lyhyempiä, kuin pidempiäkin matkoja, eikä ole tietenkään edes mikään kova juoksija, vaan aika tavisjuoksija.
Juoksufoorumin GrigoriSoiros nyt saattaa kierona tyyppinä valehdellakin, mutta entäpä tuo toisen esimerkin juoksija? Tuskin. Jäljelle jää siis vain se vaihtoehto, että itse juoksumatot näyttävät usein väärin. Ne saattavat ilmoittaa matkaksi 5km, vaikka juoksija olisi oikeasti juossut vain 4,4 tai 4,5 km. Juoksufoorumin GrigoriSoiroksen tapauksessa matka oli varmuudella alle 3000m., sen tasoinen etanan hidas nylkky kun ei juokse millään ilveellä edes kolmea kilsaa alle 4:00/km keskarilla.
Juoksumattoa voi myös säätää itselleen mahdollisimman helpoksi
Eli juoksumaton voi vaikkapa säätää alamäkijuoksuun ja sitten vain nauttii koko matkan alamäestä. Tai sitten voi huijata monilla muilla tavoin, mattoilussa vain kekseliäisyys on rajana. Ottamatta edes huomioon sitä että matolla juostessa ei ole tuulta, ei ylämäkiä, eikä käännöksiä ja alusta on kimmoisin mahdollinen. Pelkästään nämä viimeksi mainitut tekijät eivät tietenkään selitä hurjia eroavaisuuksia matto ja ulkona juostujen tulosten välillä.
Kovat ja oudot mattotulokset kertovatkin aina joko isosta mittavirheestä tai tahallisesta huijaamisesta
Siksipä paljon mattojuoksua harrastavien tulokset tippuvat ja heikkenevät mystisesti kun juoksija siirtyy matolta juoksemaan vaikkapa kympin, puolimaratonin tai maratonin. Jos joku oikeasti pitää mattotuloksiaan omina juoksu ennätyksinään on kyllä kyse aikamoisesta tyhmyydestä.
Toki matolla kannattaa juosta Suomen oloissa talvisin joitain vauhtiharjoituksia, kun ulkona on liukasta ja kylmä, jos ei halliin pääse sisäradalle juoksemaan. Kannattaa kuitenkin pitää se terve järki mukana, eikä luulla mattotuloksiaan ennätyskelpoisiksi. Ja tietenkin heti keväällä siirtyä tekemään ne vauhtiharkat siellä ulkona.
Silloin nimittäin tietää oikeasti millä tasolla se kunto on.
Ylitreenaamisen ansa johtaa aina epäonnistumiseen kisassa
Olen usein käsitellyt asiantuntijan blogissani ylitreenaamista ja siitä miten typerää, suorastaan aivotonta se on. Otan nyt erään oivan esimerkin liioittelusta, eli ylitreenaamisesta.
Kyseinen juoksija oli juossut viimeisten 5 vuoden aikana 3 puolimaratonia.
Seuraavilla ajoilla: 2016: 1:26 h.
2017: 1:27 h.
2018: 1:26 h.
Tänä vuonna hän alkoi sitten seuraamaan toden teolla FG:n sekopääohjelmaa, eli treenaamaan hullun lailla, mättäen siis määrää hullun kiilto silmissä. Juosten joka viikko vähintään 130 km ja usein jopa 145 km tai yli 150 km. Keskiarvon ollen siten reilusti päälle 130 km/vko. Kyseinen juoksija onnistui jopa pilaamaan intervallinsakin nostamalla palautushölkän pituutta vain jotta saa vielä enemmän määrää ja tehden siitä siten liian kevyen. Sabotoi siis omaa harjoitteluaan. Välillä hänen jalkansa olivat väsyneet ja kovatkin harjoitukset lepsuivat puolikoviksi. Juoksumatolla kulki kuitenkin aina hänelle kovaa vauhtia, 3:25/km, 3:20/km ja välillä jopa 3:15/km. Kyllä nyt varmaan irtoaisi kova aika, jos vaan sopiva kisa löytyisi. Mattohan se totuuden kertoo. 😉
Kuten viimeisten viiden vuoden aikana juostujen puolimaratonejen ajat kuitenkin osoittavat, on hän sellainen 1:26-1:27 h. tasoinen puolimaratoonari. Harjoiteltuaan koko vuoden määrää mättäen ja uskoen sen toimivan, ilmoittautui hän Kiuruhölkän puolimaratonille, eli kylähölkkään. Odotusarvo etukäteen oli että taas tulee tuollainen 1:26-1:28 h. aika. Paitsi, että hän oli saanut hankituksi Nike Vaporflyt 4% pomppukengät, jotka siis parantavat aikoja 4 prosenttia. Olisi siis odotettavissa tuollainen 1:23 h. aika.
No kuinkas sitten kävikään? Loppuaika painui päälle 1:25:n ja keskivauhtia oli tyyliä hölkkää eli 4:02/km. Ei pojat kisoissa hölkkäillä päälle nelosen vauhtia. Jopa amatöörinaiset juoksivat tätä kyseistä Baltsua nopeampaa. Hän hävisi järkyttävät 5 minuuttia kylähölkän nopeimmalle naiselle. Noh, ei muuta kuin hamekangasta ostamaan Baltsukka, tai ehkä Baltsuliini on osuvampi noin niin kuin viimeisen kilpailusuorituksen perusteella. Ehdotankin nimimerkin vaihdosta Baltsusta Baltsuliiniksi. 😉 Seuraavassa kisassa vaikka valeasussa naisten sarjaan, niin on pienet mahdollisuudet jopa kolmen parhaan sakkiin.
Edes 300 euron pomppukengät jaloissa ei tuon kovempaa kulkenut. Itse juoksen jopa 59 euron Nike Zoom Winflo7:lla huomattavasti kovempaa vauhtia.
Edes ammattilaisten pomppukengät eivät tehneet Baltsusta oikeaa juoksijaa, vaan 4:02/km vauhti tekee hänestä pelkän hölkkääjän.
Mikä meni pieleen?
Baltsu on kova poika keksimään selityksiä tyyliin tuuli liikaa kaakosta, muut juoksivat eteen häiriten suoritustani, oli liian kylmä, liian kuuma, alkoi satamaan ja sain nuhan juostessa, join epähuomiossa edellisenä iltana bulkkia eli Heinekeniä belgialaisen laatuoluen sijasta tai oli väärän väriset sukat jaloissa.
Kyllähän näitä selityksiä hänellä varmasti riittää. Odotetaan nyt niitä, ne ovat ainakin jonninmoista huumoria, jos eivät muuta.
Luokaamme kuitenkin vielä katsaus tämän maratoonariksi itseään tituleeraavan hölkkääjän mahdolliseen aikaan maratonilla. Aika 1:25 ja rapiat puolimaratonilla ennustaa aikaa 3:07:55 h. maratonilla.
No mutta, Baltsuliinin tuntien hän varmasti vain lisää viikkomäärää ja harjoittelu menee vielä pahemmin metsään.
Tiedän täysin miten Baltsun tulisi treenata, mutta on hauska seurata hänen jatkuvaa mokailuaan.
Jos nyt Baltsulla kulkisi joskus kilsa edes alle 3:20:n ja kymppi edes alle 39 minuutin, siis ulkona, ei juoksumatolla. Kilsa alle 3:00 tai edes alle 3:10 min. on liikaa vaadittu ja samoin taitaa olla kymppi alle 38 minuutin. Niissä Baltsu ei tule ikinä onnistumaan, siis ulkona vaikka radalla, ei juoksumatolla. Eiväthän tuollaiset ajat kovin kummoisia ole, mutta hänelle liian kovia.
Vauhtikestävyys on se tärkein asia maratonilla ja puolimaratonilla. Baltsun tulisikin miettiä millä sitä nostetaan riittävästi. Nouseeko se automaattisesti mättämällä joka viikko määrää 130+? Matolla tonnin vetoja juosten? Tai 19 minuutin vitonen aina välillä radalla?
Baltsu ei ole sporttinen, vaan sellainen köyhän miehen Alex Stubb.
Hänellä ei ole poliittista vaikutusvaltaa, eikä perhettä.
Tulokset Baltsulla niin puolimaratonilla, kuin maratonillakin ovat huonoja.
Suosittelenkin häntä siirtymään ultrajuoksun pariin, uhosihan hän ennen Comrades kisasta Juoksufoorumilla. Ehkä se kannattaa unohtaa, mutta WiHan kilometrit Tampereella olisi varmasti hänelle sopiva ultrajuoksutapahtuma. Siellä Baltsu voisi kävellä aina välillä ja kierroksen välein saisi herkkuja tankkauspisteeltä.
Ja onhan näitä muitakin ultratapahtumia Suomessa.
Baltsu kun selvästikin haluaa treenata määrällisesti paljon, mutta laadullisesti kevyesti/heikosti. Joten hän on kuin tehty ultrajuoksuun.
Ihan näin ystävälllisenä ammattilaisen vinkkinä.
Kirjoittaja on suomalainen kestävyysjuoksun ammattilainen ja juoksuvalmennuksen asiantuntija. Sekä kansainvälisesti arvostettu kestävyysjuoksun tietäjä.
Ne vääristävät juoksijan luulon omasta kunnostaan
Tähän on muutama syy.
A. Ensinnäkin Suomen kylähölkät (eli kaikkki hölkkätapahtumat) ovat vähän sinne päin mitattuja. Esim. 10 km kisa saattaakin olla vain 9,6 km tai puolimaraton vaikkapa vain 20,9 km. Usein Suomen hölkkätapahtumien yhteydessä oleva vakuutus viralllisesti mitattu on pelkkää sanahelinää, se ei siis tarkoita käytännössä yhtikäs mitään. Mikään vakuus mistään se ei ole, vaan pelkkä markkinointitemppu. Ennätyksiä ei Suomen kylähölkissä ole siis mahdollista juosta, joten mittän ennätyshakua ne eivät juoksijalle palvele. Itsekin muistan juosseeni näissä Suomen virallisesti mitatuissa kylähölkissä joskus amatööriaikoinani ja kympin kisojen pituudet olivat aina ikään kuin hatusta vedettyjä, kuin arvottuja. Yleensä ne olivat ainakin parisataa metriä alimmittaisia, kerran tosin eräs kisa oli selvästi ylimittainen. Eli käytännössä kymppi ei ole Suomen kylähölkissä koskaan kymppi, eikä puolimaraton koskaan puolimaraton, vaan vähän sinne päin.
B. Pienet osallistujamäärät, jotka eivät kannusta hyvään tulokseen, kun ei ole samantasoisia juoksijoita. Suurin osa kylähölkissä sitä paitsi heikkotasoisia sohvaperunoita ja helposti keskinkertainenkin juoksija saattaa kuvitella liikoja itsestään jonkun kylähölkän sijoituksen perusteella. Kylähölkissähän sijoituksilla ei siksi olekaan mitään väliä, eikä oikeastaan ajallakaan, koska ne ne lähes poikkeuksetta ovat alimittaisia.
Kylähölkissä juokseminen on noloa.
Ei oikeat juoksijat juokse missään jäkiksen, imatran, hesan tai muidenkaan taajamien kylähölkissä. Kyllä oikeat juoksijat harjoittelevat ja kilpailevat ulkomailla.
Ne ovat ylihinnoiteltuja
Ne ovat tosiaan ylihinnoiteltuja ja huolloltaan huonoja/vajavaisia. Kymppi maksaa Suomessa 20-30 euroa ja puolimaraton helposti 40-60 euroa, maratonit vielä enemmän. Noihin hintoihin ei yleensä edes paljon sisälly, muuta kuin kilpailuoikeus. Huolto kun tarkoitaa Suomessa yleensä vettä halvasta muovimukista juottopisteellä ja sehän läikkyy yleensä rinnuksille. Maalissa on sitten ehkä vielä mehua/cokista tarjolla. Harvoin mitään oheiskamaa osallistumismaksuun sisältyy. Keski/etelä-euroopassa missä itse harjoittelen ja kilpailen on aivan eri meininki. Täällä kympin kisa maksaa yleensä 5-10 euroa ja puolimaratonille pääsee 12-15 eurolla. Mukaan sisältyy yleensä kisapaita ja kassi täynnä herkkuja. Huolto on myös todellinen huolto, eli juottopisteillä on tarjolla urkkajuomaa ja puolen litran vesipulloja. Maalissa vielä pikkupurtavaa kuten proteiinipatukoita, hedelmiä, sipsejä ja radleria. Pikku rahalla saa siis todella paljon.
Kisat kannattaa suomalaisen juosta ison maailman kisoissa, eli maraton tai puolikas vaikkapa Tukholmassa, Ranskassa, Saksassa tai Espanjassa. Täällä näet maraton ja puolikas eivät ole alimittaisia kuten Suomen kylähölkissä.
Vastaus siis alussa esittämääni kysymykseen on että EI kannata.
Holménin ohjelmissa laatu korvaa määrän
Koska ne perustuvat siihen että harjoitukset tehdään vain oikeasti palautuneina ja siten jokaisesta harjoituksesta saadaan maksimaalinen hyöty.
Eli Holménin ohjelmissa ei ole ns. turhia juoksuja, ei lähdetä vain typerästi mättämään kilometrejä, ja väsyttämään jalkoja, vaan jokaisella harjoituksella on tarkoituksensa. Juostaan vain joka toinen päivä ja kun lähdetään lenkille, niin aina tiettyä tarkoitusta varten. Ne ovat ns. älyjuoksuja ja ne johtavat lähes poikkeuksetta onnistumiseen.
Sen vastakohta on sekopäätreeninä tunnettu vähäjärkinen harjoittelu jossa vain mätetään ja mätetään kilsoja ja palvotaan määrää. Sellainen johtaa vääjäämättä aina epäonnistumiseen, koska ylisuuret määrät väsyttävät jalat totaalisesti. Puhutaan siis kilsamääristä 100-200 km/vko, useimmiten 130+. Ja epäonnistumiseenhan se tietenkin johtaa maratonilla.
Esimerkki määräuskovaisen juoksijan tavasta sabotoida itse omaa treeniään. Määräuskovainen juoksija saattaa palautella vetojen välissä ylipaljon, vain jotta saa määrää lisää. Mikä on tietenkin todella tyhmää, suorastaan kreisiä. Siten harjoituksesta tulee liian kevyt ja haluttua harjoitusvaikutusta ei saavuteta. Määrällä ei itse asiassa ole mitään väliä, vaan tärkeintä on se että ne halutut treenit ja niiden tarkoitus toteutuu. Mutta ylitreenatessaan määrä väsyttää jalat ja estää juoksijan kehityksen. Jos määrän takia, vaikka harjoitus epäonnistuu (siitä tulee liian kevyt), niin on kyse vain juoksijan omasta tyhmyydestä. Suosittelenkin silloin muuttamaan omaa harjoitteluaan Holménin ohjelman suuntaan. Jos siis haluaa onnistumisen maratonilta.
Vaikka itse en maratonille treenaakaan, niin treenaan silti usein juuri tuolla 1+1 tavalla ja huomaan että silloin onnistuu mikä hyvänsä harjoitus. 🙂
Tee siis älyjuoksuja, älä vain mätä kilsoja kuin mikäkin zombie jos haluat kunnollisen tuloksen maratonilta.
Jos tarkoituksena on juosta alle 3 h. maraton, niin varmasti paras suomalainen valmentaja siihen tarkoitukseen on kaikkien aikojen suomalainen maratoonari Janne Holmén, jonka aika 2:10:46 h. on ylivoimaisesti kovin suomalaisaika maratonilla koskaan.
Hän on suomalaisista se eniten maratonista ja maratonharjoittelusta tietävä ja hänen maratonohjelmansa ovat parhaita suomalaisia maratonohjelmia.
Ja kuitenkin, hänen maratonohjelmansa perustuvat jokaisella harjoituksensa on tarkoituksensa ajatteluun ja hyvään palautumiseen. Juostaan vain joka toinen päivä, mikä onkin järkevää. Määrät ovatkin siten pieniä verrattuina määräuskovaisten treenimääriin.
Mutta Holménin ohjelmat tuovat tuloksia, toisin kuin määräuskovaisten sekopääharjoittelu. 🙂
jodlaajanblogi 
Viimeisimmät kommentit