Ennätyksiin ja koviin tuloksiin juoksumatolla kannattaa suhtautua huumorilla
On se nimittäin vaan kumma, kun extra sekunteja tipahtaa kuin taivaasta jopa sellaiset 30-45 sekuntia per kilometri kun siirrytään matolta ulos juoksemaan. Matolla kulkee kevyesti rallatellen 3:15-3:20/km vauhtia ja ulkona ei tahdo mennä kuin pari kilsaa peräkkäin alle 4:00/km vauhtia ja sitten jo mennäänkin päälle sen. Eli mattojuoksu näyttäisi olevan ihan oma maailmansa, sellainen fantasiamaailma jossa kehnommallakin juoksijalla kulkee hurjaa vauhtia.
Muutama esimerkki selventämään asiaa
Juoksufoorumilla sellainen parimetrinen ja abouttiarallaa 100-120 kg painava parrunpätkä kuin GrigoriSoiros juoksi muka juoksumatolla Cooperissa oliko se 3260m vaiko jopa 3300m? No, oli miten oli, sen tasoisella nylkyllä ei ole oikeasti minkään valtakunnan mahdollisuuksia edes noista heikompaan Cooper-tulokseen.
Toinen hyvä esimerkki. Päälle 40 minuutin ennätyksen kympillä (ulkona juostu) omaava juoksija kertoi juosseensa juoksumatolla 5 km alle 16 minuutin. Laittoipa vielä kuvankin, ikään kuin muka todisteeksi omasta kunnostaan. On tietenkin absurdi olettamus että aika paranisi oikeasti matolla niin paljon, tai että kyseinen juoksija pystyisi 15 minuuttia ja rapiat tulokseen vitosella, mutta ei kuitenkaan alittamaan 40 minuuttia kympillä. Kyseinen juoksija siis juoksee niin lyhyempiä, kuin pidempiäkin matkoja, eikä ole tietenkään edes mikään kova juoksija, vaan aika tavisjuoksija.
Juoksufoorumin GrigoriSoiros nyt saattaa kierona tyyppinä valehdellakin, mutta entäpä tuo toisen esimerkin juoksija? Tuskin. Jäljelle jää siis vain se vaihtoehto, että itse juoksumatot näyttävät usein väärin. Ne saattavat ilmoittaa matkaksi 5km, vaikka juoksija olisi oikeasti juossut vain 4,4 tai 4,5 km. Juoksufoorumin GrigoriSoiroksen tapauksessa matka oli varmuudella alle 3000m., sen tasoinen etanan hidas nylkky kun ei juokse millään ilveellä edes kolmea kilsaa alle 4:00/km keskarilla.
Juoksumattoa voi myös säätää itselleen mahdollisimman helpoksi
Eli juoksumaton voi vaikkapa säätää alamäkijuoksuun ja sitten vain nauttii koko matkan alamäestä. Tai sitten voi huijata monilla muilla tavoin, mattoilussa vain kekseliäisyys on rajana. Ottamatta edes huomioon sitä että matolla juostessa ei ole tuulta, ei ylämäkiä, eikä käännöksiä ja alusta on kimmoisin mahdollinen. Pelkästään nämä viimeksi mainitut tekijät eivät tietenkään selitä hurjia eroavaisuuksia matto ja ulkona juostujen tulosten välillä.
Kovat ja oudot mattotulokset kertovatkin aina joko isosta mittavirheestä tai tahallisesta huijaamisesta
Siksipä paljon mattojuoksua harrastavien tulokset tippuvat ja heikkenevät mystisesti kun juoksija siirtyy matolta juoksemaan vaikkapa kympin, puolimaratonin tai maratonin. Jos joku oikeasti pitää mattotuloksiaan omina juoksu ennätyksinään on kyllä kyse aikamoisesta tyhmyydestä.
Toki matolla kannattaa juosta Suomen oloissa talvisin joitain vauhtiharjoituksia, kun ulkona on liukasta ja kylmä, jos ei halliin pääse sisäradalle juoksemaan. Kannattaa kuitenkin pitää se terve järki mukana, eikä luulla mattotuloksiaan ennätyskelpoisiksi. Ja tietenkin heti keväällä siirtyä tekemään ne vauhtiharkat siellä ulkona.
Silloin nimittäin tietää oikeasti millä tasolla se kunto on.
Viikko alkoi maanantaina nopeusharjoituksella 2x5x200m., 2 minuutin hölkkäpalautukset vetojen välissä ja settien välissä 4 minuuttia.
Alkuverkkaa juoksin noin 3km ja sitten itse harjoitukseen.
Eka setti: 1. 30,64 (rullailin viimeiset kymment metrit) 2. 32,04 3. 33,88 4. 34,07 ja 5.33,60 sec..
Kaikki väliin 30-34,07 sec., loistavaa.
Toinen setti: 1. 32,46 2. 33,65 3.34,64 4.33,89 ja viimeinen 5. 33,11 sec. Huippu hyvä, kaikki vedot väliin 32,46-34,64 sec.
Tossuina vedoissa Nike Lunaracerit.
Loppuverkkaa vielä 2,5 km @ 6:02/km, aika 15:03 min.
Yhteensä maanantaina kertyi 11 km.
Lyhyet vedot kannattaa yleensä juosta pitkillä palautuksilla, jotta kykenee tarpeeksi koviin tehoihin joita lyhyissä vedoissa vaaditaan. Eli maanantaina juoksemassani harjoituksessa taas todistin kuinka suht. pitkät palautukset ovat toimivia lyhyissä vedoissa. Koko vetoharjoitus meni hyvin.
Tiistaina palauttava 12,21 km @ 5:41/km, aika 1:09:19 h., tossuina NB Vacee Pacet.
Keskiviikkona oli sitten vuorossa Teivocooper.
Otin mukaan varoiksi 3 paria kenkiä, eli jo rikkinäiset Nike Lunaracerit (joilla kyllä vielä pehmeällä juoksee), NB Vacee Pacet ja NB 1400:t.
Vettä oli satanut koko päivän ja ukkostanut, iskipä autommekin edessä salama sähköpylvään boxiin menomatkalla.
Mutta itse Cooperiin mennessä sade oli tauonnut.
Jo kävellessä ilmoittautumiseen tuntuivat jalat jäykiltä ja kun huomasin että Teivon kavioura oli lähes kauttaaltaan pehmeän ja märän kuravellin peitossa, en uskonut enää mihinkään tavoitteisiin.
Toki kapea sisäradan osuus jäi hieman kovemmaksi ja jotenkin juoksukelpoiseksi. Jo alkuverkkaa juostessani huomasin kuitenkin että siihen oli sade tehnyt syviä ja pitkiä railoja, joita sitten täytyi varoa juostessa, ettei kompastu.
Olo ei tuntunut tiistain palauttavasta huolimatta palautuneelta, maanantain vetoharjoitus tuntui yhä jaloissa.
Mutta kun Teivossa jo oltiin, niin päätin katsoa paljonko menee.
Odotuksia hyvästä Cooperista ei ollut.
Tossuiksi valitsin lopulta Nike Lunaracerit niiden keveyden ja nopeuden vuoksi.
No, itse Cooperista ei ole paljon kerrottavaa.
Rata oli huonommassa kunnossa kuin kertaakaan aiemmin, syvät railot vaativat varovaisuutta ja silti olin välillä kompastua niihin, rata ei siis ollut tasainen, vaan täynnä railoja, varsinkin kurveissa. Sisäratakin oli melko pehmeä ja vaikeasti juostava ja kaiken lisäksi jäykillä ja palautumattomilla jaloilla juokseminen vei energiaa, niin että jo 500m jälkeen olivat jalat ihan hapoilla.
2 kilsan jälkeen olin jo aivan poikki, se vei 7:15.
Mutta fiilis oli siinä vaiheessa että jopa 3000m voisi tänään olla vaikeaa saavuttaa, juoksu kun hiljeni hölkäksi.
Viimeinen kilsa veikin yli 4 minuuttia. Mutta jostain sain loppuun voimia ja juoksin sen jälkeen 3:29/km vauhtia lopun.
Teivocooperissa meni keskiviikkona 3185m ja ihme että täysin väsyneillä ja jäykillä, palautumattomilla jaloilla siinä meni noinkin paljon.
Mutta silti tuo on elämäni huonoin juoksemani virallinen Cooper tähän asti. Aina ennen olen juossut sentään aina yli 3200m.
Cooperin jälkeen juoksin vielä palauttavaa 5,2 km @ 5:48/km, aika 30:08 min., tossuina NB Vazee Pace.
Yhteensä juoksua keskiviikkona verkkoineen 9,4 km.
Teivocooperin anti oli informatiivisessa mielessä kuitenkin mitä hyödyllisin. Sillä nyt tiedän että ongelma on ennen muuta palautumisessa. Kivikovilla, jäykillä, palautumattomilla jaloilla juokseminen vie energiaa ja silloin ei hyviä tuloksia saavuteta.
Siksi saunoin kotiin palattuani ja lisäksi pidän tänään torstaina kokonaan lepopäivän ja huomenna perjantaina juoksen vain lyhyen, mahdollisimman hitaan palauttavan, tyyliin 5-6km.
Näillä lääkkeilla toivon saavani lihasjännityksen, väsymyksen ja jumit jaloista pois.
Usein minua on vaivannut jalkojen löysyys, mutta nyt taas sen täydellinen vastakohta, eli lihasjännitys ja jumitus.
Ja kun palautumattomilla jaloilla juokseminen vie energiaa moninkertaisen määrän (jolloin juoksu hidastuu äkkiä) palautuneisiin ja valmiisiin jalkoihin verrattuina, niin on ensiarvoisen tärkeää nyt saada jalat palautumaan mikäli aion onnistua edes tyydyttävästi jossain kisassa.
jodlaajanblogi 