Olen sosiologi ja suomalaisen yhteiskunnan kansainvälisestikin arvostettu asiantuntija.
Otsikossa tiivistyy se kaikki olennainen. Vain raukka nauraa höröttää invaliideille, v-ihmisille, lyhytkasvuisille tai lukihäiriöisille. Silloin on kyse nimittäin asiasta nimeltä syrjintä. Syrjintähän on ihmisoikeusrikos.
Sellainen on myös täysin moraalitonta. Jo kansainväliset ihmisoikeussopimukset kieltävät syrjinnän ja vähemmistöjen kiusaamisen.
Näin suomalaisen yhteiskunnan asiantuntijana, näen asian niin, että Suomen opetusministeri (Vasemmistoliitto) on vain tavallinen keskivertosuomalainen, tavallinen pulliainen. Sellainen otus, joka nauttii istuskella terassilla siiderillä/oluella ja hörötellä (ja osoitella sormella) samalla näkemilleen vähemmistön edustajille.
Se on moukkamaista, sivistymätöntä, ahdasmielistä, ennakkoluuloista ja raukkamaista käytöstä.
Mutat sellainen opetusministeri Suomella on. Ja hän kyllä on se keskivertosuomalainen. Siksi hän myös kiusaa ja syrjii vähemmistöjä.
Tuo raukkamainen käyttäytyminen, vähemmistöjen kiusaaminen eli syrjintä onkuitenkin Suomessa niin hyväksyttyä, että suomalaisittain siinä ei ole mitään ihmeellistä. Samanlaista, jotain vähemmistöä kohtaan kohdistettua syrjintää tapahtuu Suomessa ihan joka päivä. Harvinaista tässä, on vain se, että tämä tapahtui eduskunnassa ja siten Opetusministeri Li Anderssonin raukkamainen käytös tallentui kameraan.
Yleensähän vähemmistöjen raukkamaiset kiusaajat kiusaajat selviävät kuin koira veräjästä. Poikkeuksellista tässä, on siis kiusaajan/syrjijän kiinnijääminen.
Toivottavasti Suomen seuraava opetusministeri kunnioittaa myös vähemmistöjä.
Nykyinen opetusministeri Li Andersson ansaitsee potkut.
Heitukan tilalle joku vähemmistöjen ihmisoikeuksia kunnioittava ihminen.
Hjallikselle ja Liike Nytille vielä tsemppiä ja onnea jatkoon, olette Suomen viimeinen toivo.
Täytyy vielä muistuttaa, että itse olen täysin puolueeton ja objektiivisesti asioihin suhtautuva havainnoitsija. Olen aina hyvisten puolella, pahiksia vastaan.
Ammatiltani olen sosiologi, työni on analysoida suomalaista yhteiskuntaa. Toki totuuksien lausuminen usein herättää primitiivisiä vastareaktioita monissa suomalaisissa ja se on ymmärrettävää. Asioiden lapsellinen kieltäminen ei kuitenkaan muuta tosiasioita miksikään. Mutta nyt asiaan.
Keskusta ja Vasemmistoliitto, ne kaksi varmasti vilpillisintä, leväperäisintä ja mädintä puoluetta Suomessa. Molempien syntilista on pitkä kuin nälkävuosi.
Otetaan käsittelyyn ensiksi Keskusta.
Keskusta on vahvemmin mukana lapsibisneksessä kuin mikään muu puolue. Niin kauan kuin Keskusta on mukana hallituksessa, niin lapsibisnes vain paisuu ja paisuu. Niin kauan lapsia tullaan ryöstämään äitiensä rakastavista syleistä ja myymään sijaisvanhempipedofiileille, lastenkodeissa työskenteleville kuolaaville elukoille hyväksikäytettäviksi tai eliitin pedofiileille raiskattaviksi.
Quid pro quo. Keskustan päättäjät saavat lahjuksia lapsibisneksen toimijoilta ja varmistavat puolestaan että näille virtaa rahaa valtion kassasta.
Eikä siinä vielä kaikki. Keskusta on miehittänyt kaikki pienempien kuntien kunnallisvaltuustot niin vahvasti, että niissä kukaan tai mikään ei pysty estämään lapsikauppaa. Nämä Keskustan kunnallisvaltuutetut kun ovat vieläpä siviiliammateissaan suurta valtaa käyttäviä, kuten poliiseja, sosiaalityöntekijöitä, syyttäjiä ja tuomareita. Nuo läpimädät virkamiehet saavat verirahat lapsikauppiailta ja huolehtivat puolestaan siitä, että mikään ei pysäytä heidän bisnestään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että esim. sosiaalityöntekijät fabrikoivat jotain lapsiryöstöjensä tueksi ja lapsiryöstöt toteutetaan hyväveli poliisien väkivaltayksiköiden tuen avulla. Lapsistahan nuo sairaat Keskustan niljakkeet eivät piittaa tuon taivaallista, kunhan saavat vaan lisää rahaa ja vielä lisää rahaa. Totaalisen sairas puolue.
Sitten Vasemmistoliitto
Ensin täytyy muistuttaa mieliin vanha sanonta että poliitikot valehtelevat aina.
Ja se pätee ennen muuta Vasemmistoliittoon. Puolue kun väittää ajavansa ihmisoikeuksia, mutta on sittenkään näin? Minusta kun vaikuttaa siltä, että vassareille on tärkeää vain pakolaisten ihmisoikeudet. Syntyperäisiä suomalaisia ja kaikkia muita Suomessa eläviä vähemmistöjä (invaliidit, lyhyt kasvuiset, v-ihmiset etc.) saa vassareitten mielestä koulukiusata, heiltä saa ryöstää lapset pedareille raiskattaviksi ja heidän ihmisokeuksiaan saa viranomaiset polkea mielin määrin.
On aina hienoa kun politiikon oikea luonne paljastuu. Kuten kävi vassarien opetusministerille. Hän kun paljastui rumaksi ja empatiakyvyttömäksi koulukiusaajaksi, nauroi räkäisesti lukihäiriöiselle ihmiselle, vieläpä kesken eduskunnan täysistunnon. Ehkä sitten vassarien mielestä vähemmistöille saa nauraa.
Vassarit ovatkin pelkkiä löyhkääviä valehtelijoita, joihin en lähtisi ikinä luottamaan.
Keskusta pitää huolen siitä että lapsikauppa pyörii ja Vasemmistoliitto taas siitä että kiusaaminen ja syrjintä ei Suomesta lopu.
Tässä siksi kaksi puoluetta joita en ikinä äänestäisi.
Suomen koulut ovat tunnetusti kiusaamisen kehtoja. Ongelma on pahempi kuin missään muussa maassa maailmassa. Suomen koululaiset voivat huonommin kuin ksokaan aiemmin ja heille määrätään tuhansia kiloja mieliala-lääkkeitä ahmittaviksi ja yleensä juuri kiusaamisen aiheuttaman masennuksen vuoksi.
Koulujen opettajat tai rehtorit eivät kuitenkaan tee koskaan kiusaamiselle mitään. Nyt kerron teille miksi. Olen ammatiltani sosiologi ja olen tutkinut asiaa perinpohjaisesti. Kiusaaminen, ulos sulkeminen ja syrjintä kuuluvat suomalaisen koulujärjestelmän curriculumiin, ne ovat osa sen piilo–opetussuunnitelmaa.
Siksi koulujen opettajat ja rehtorit eivät puutu asiaan kun jollekin oppilaalle vaikkapa nauretaan, vaan yleensä liittyvät mukaan kiusaamaan. Koulujen opettajat ovat siis mukana koululaisten/oppilaiden verbaalisessa kiusaamisessa ja häpäisemisessä. Siksi eivät puutu myöskään välituneilla kiusaamiseen mitenkään.
Monet näistä kiusaajista pääsevät Suomessa jopa ministeriksi asti, onhan Suomi kraft heil maa, kiusaamisen luvattu maa. Kahdessa edellisessä blogissani kerroin siitä, kuin ka opetusministeri koulukiusasi Hjallis Harkimoa eduskunnassa. Koulukiusaaja eteni siis opetusministeriksi asti ja kerran raukkamainen koulukiusaaja, aina koulukiusaaja. Kuten nämä eduskunnan täysistunnon ikävät tapahtumat osoittavat: Suomessa koulukiusaaja ministerinä
Opetusministeri jälleen vahvistaa Suomen opetussuunnitelmaa käytännössä, hänen areenansa vain on koulun sijasta eduskunnan istunto, jossa hän naamailee ja nauraskelee räkäisesti pienenkin vajavaisuuden omaavalle vähemmistön edustajalle tai kenelle tahansa muulle joka ei hänen ahtaaseen mieleensä mahdu.
Surullista on se, että päättävässä asemassa on koulukiusaaja eikä koulukiusattu.
Se kertoo kaiken olennaisen sadistisesta, julmasta, empatia-amputoidusta, ahdasmielisestä, häpäisevästä, nolottavasta, heikkoa itsetuntoa tuottavasta, lokeroivasta, ableistisesta, ennakkoluuloisesta, syrjivästä, epäoikeudenmukaisesta ja kiusaavasta maasta nimeltä Suomi.
Häpeä empatiakyvytön opetusministeri ja hävetkää kaikki muutkin kiusaajat.
Olen ammatiltani sosiologi ja toimin Suomen ihmisoikeusvalvojana. Olen kuitenkin epäonnistunut, sillä en ole saanut ihmisoikeuksia Suomeen. Syrjintä ja kiusaaminen ovat Suomessa yleisempää kuin missään muualla ja ne ovat täysin hyväksyttyjä Suomessa. Ts. syrjintä ja kiusaaminen ovat Suomessa naturalisoituja, niitä pidetään luonnollisina asioina. Suomessa vähemmistöjen, persoonallisten ja pienenkin virheen tekevien ihmisten kiusaamista pidetään täysin hyväksyttävänä.
Esimerkin tästä julmasta kiusaamisesta antoi reilu viikko sitten Suomen istuva opetusministeri Li Andersson (Vasemmistoliitto): opetusministeri nauroi Hjallikselle
Jokainen ymmärtää mitä tämä tarkoittaa. Kun opetusministerin asemassa oleva ihminen kiusaa ja syrjii työssään vähemmistön (lukihäiriö) edustajaa, niin antaa hän silloin legitimiteetin kiusaamiselle ja syrjinnälle.
Opetusministeri Li Anderssonin viesti suomalaisille oli siis se, että ihmisten vajavaisuuksille naureskelu, vähemmistöstöjen kiusaaminen, pilkkaaminen ja syrjintä ovat täysin oikein. Miten se voisikaan olla väärin, kun jopa Suomen opetusministeri toimii niin?
Opetusministeri on tärkein esimerkin näyttäjä, heti presidentin jälkeen.Li Anderssonin toiminta ja käytös Hjallis-gatessa on moraalitonta ja tuomittavaa. Hän ei ole kelvollinen jatkamaan Suomen opetusministerinä. Vähemmistöjen kiusaaja ja syrjijä ei voi toimia opetusministerinä.
Suomi on maa jossa ihmisiä tylytetään, kiusataan ja nolotutetaan aivan mitättömän pienistäkin virheistä. Hjallis-gate on vain poliittisen tason esimerkki siitä kiusaamisesta, nolotuttamisesta ja hävetyttämisestä, joka alkaa jo peruskoulussa.
Kun peruskoulun tunnilla opettaja kysyy jotain koko luokalta, niin mitä tapahtuukaan jos joku vastaa, mutta vastaa aivan hivenen väärin? Tekee yhden pienen pienen virheen. Silloin ne pahimmat kiusaajat nauravat. Ja yleensä saavat houkuteltua puolet luokasta mukaan. Näin suomalaiset sosialisoituvat kiusaajiksi, naureskelevat muiden mukana.
Ylä-asteelle, tai viim. lukioon mentäessä lapset/nuoret/oppilaat ovatkin sitten jo sisäistäneet sen maan tavan, nauraa sille joka tekee pienenkin virheen.
Silloin juuri kukaan enää uskaltaa vastata opettajan esittämään kysymykseen. Sama jatkuu jopa yliopistossa. Siellä vain opettajan korvaa luennoitsija. Jos luennoitsija esittää kysymyksen, niin yleensä kukaan ei uskalla kysymykseen vastata. Koskapa pelkää tätä jo peruskoulussa opittua hintaa, siitä joka pienestäkin virheestä langetetaan. Sillä pienenkin virheen tehneelle nauretaan Suomessa. Aivan kuten opetusministeri Li Andersson nauroi Hjallikselle. Asian tekee vielä pahemmaksi se, että Hjallis kuuluu vähemmistöön, hänellä on lukihäiriö. Vaikka toiselle ihmiselle nauraminen kertoo aina naurajan käytöstapojen puutteesta moukkamaisuudesta, empatiakyvyttömyydestä ja sivistymättömyydestä, niin on suorastaan äärimmäisen julmaa ja empatia-amputoitua nauraa lukiöhäiriöisen virheelle.
Tuohon jo peruskoulussa opittuun ja sosialisoituun empatikyvyttömien tapaan nauraa muille ihmisille aiheuttaa kiusaamisen uhreissa häpeää ja nolostumista.
Tämä onkin yksi syy siihen miksi Suomen koulujärjestelmä on maailman huonoin. Lapset/oppilaat voivat kaikenlaisen kiusaamisen vuoksi huonosti. Oppilailla on Suomen kouluissa ja lukioissa tuollaisen tylyttämisen ja naureskelun vuoksi mielenterveysongelmia yhä enenevässä määrin.
Surullista on, että Suomen opetusministeri Li Andersson hyväksyy kiusaamisen, naureskelee ja kiusaa muita ihmisiä ja vähemmistöjä itsekin.
Kun jopa opetusministeri hyväksyy kiusaamisen, niin on vaikea kuvitella että meno Suomen kouluissa muuttuisi mitenkään.
Lopuksi.
Suomen tulisi tietenkin muuttua positiivisemmaksi yhteiskunnaksi, jossa ketään ei kiusata tai syrjitä, ketään ei suljeta ulkopuolelle. Kenellekään ei naureta. Ottaa siis mallia muista maista. Ketään ei saisi laittaa häpeämään tai noloamaan, vain jos tekee pienen pienen virheen. Siten vain näet tuotetaan sosiaalisesti huonoa itsetuntoa ihmisille. Enemmän tillsammans-mentaliteettia Suomeenkin. Sen sijaan että nauramalla eri-arvoistetaan, ulos suljetaan, syrjitään ja kiusataan niitä muita ihmisiä
Mutta aivan aluksi, päättämään tarvitaan ihmisiä jotka ovat itse kokeneet kiusaamista ja syrjintää. Jotka ymmärtävät että kiusaaminen ja syrjintä ovat väärin. Ei ketään moraalittomia terassilla istuvia ja keikoilla heiluvia heitukoita jotka naureskelevat räkäisesti vähemmistöille ja kiusaavat itse.
Vaan miehiä joilla on selkärankaa ja tahtoa panna kiusaamiselle piste.
Minusta Hjallis Harkimo sopisi ministeriksi loistavaksi, tai vaikka presidentiksi (jos siihen haluaa lähteä).
Mielipidevaikuttajana presidentillä on toki valtaa, mutta kun todellista valtaa on enemmän ministereillä, niin toivosin näkeväni Hjalliksen Suomen pääministerinä tai opetusministerinä.
Todellinen muutos kun voi tulla vain niiden kautta jotka ovat itse joutuneet kiusatuiksi.
Heti alkuun on sanottava, että en asemoidu poliittisella kartalla minnekään. En vasemmalle, en keskustaan, enkä oikealle. En seiso minkään puolueen takana. Sen sijaan, seison ihmisoikeuksien, oikeudenmukaisuuden, kristillisten arvojen, rehtiyden ja hyvien tyyppien takana ja vastustan kiusaamista ja syrjintää kaikkialla.
Vaikka juoksu ja fitness ovatkin minulle tärkeitä, niin ihmisoikeudet ja kiusaamisen/syrjinnän vastustaminen ovat vielä monin verroin tärkeämpiä asioita.
Siksi se mitä Vasemmistoliiton opetusministeri Li Andersson viime viikolla kesken eduskunnan täysistunnon teki kertoo jotain karmaisevaa paitsi opetusministeristä itsestään, niin myös nyky-Suomesta.
Sillä Suomen kansa on Li Anderssonin tuonne äänestänyt. Palataanpa nyt hetkeksi noihin tapahtumiin. Hjallis Harkimo käytti puheessaan lukihäiriöstään johtuen vahingossa sanaa valmistuslaki kun olisi pitänyt käyttää sanaa valmiuslaki. Kyse oli siis vain pienen pienestä virheestä.
Se sai kuitenkin opetusministerin repeämään nauruun. Hän nauroi Hjallikselle tämän lukihäiriön vuoksi. Opetusministeri syyllistyi siten paitsi kiusaamiseen, niin myös julmaan vähemmistön syrjintään. Hän näytti esimerkkiä siitä kuinka kiusataan ja syrjitään: opetusministeri Li Andersson nauraa vähemmistön edustajalle
Kun opetusministeri nauraa noin lukihäiriöstä kärsivälle koko eduskunnan kuullen, niin syrjiikö hän myös muita vähemmistöjä? Li Anderssonhan on innokas terasseilla istuja ja alkoholi hänelle maistuu. Onko hänkin näitä sivistymättömiä ja ahdasmielisiä tapauksia jotka terassilla lipittävät siideriään/kaljaansa ja sitten moukkamaisesti osoittelevat sormella ja nauravat räkäisesti näkemilleen invaliideille ja v-ihmisille?
Itse näin tarkkana havannoitsijana, olenkin huomannut Suomen muuttuneen yhdeksi valtavan suureksi räkäläksi jossa moraalittomat hörhöt ja heitukat naureskelevat kaikille jotka eivät heidän ahtaaseen mieleensä mahdu.
He naureskelevat kaikille vähemmistöille ja pilkkaavat näitä avoimesti, eivätkä edes ymmärrä toimivansa väärin. Heille kun Suomessa opetetaan että niitä jotka poikkeavat valtavirrasta saa ja pitääkin kiusata. Että se on muka aivan luonnollista. Siksi he eivät ymmärrä hävetä, mutta usein kiusatut luulevat että heidän täytyisi hävetä.
Mutta minä sanon, hävetköön kiusaajat ja syrjijät.
Li Andersson toimi moraalittomasti ja paljasti sen oman ruman luonteensa, ahdasmielisyytensä ja sydämettömyytensä nauramalla Hjallikselle.
Miten tuollainen ihminen voi enää toimia Suomen opetusministerinä?
Vai onko tarkoitus ”opettaa” yhä suurempi osa suomalaista kiusaamaan ja syrjimään vähemmistöjä? Li Andersson mainostaa tuntevansa ihmisoikeudet, mutta kyllä ne nyt näyttävät häneltä pahasti unohtuneen. Sen tuo lapsellinen, ahdasmielinen ja typerä naureskelu osoittaa. Ei kukaan ihmisoikeuksia kunnioittava ihminen naureskele vähemmistöille.
Mutta valitettava tosiasia on, että aivan samanlaiseen käytökseen tosiaan syyllistyy suuri osa suomalaisista nähdessään tai kohdatessaan jonkun ihmisen joka ei heidän ahtaaseen mieleensä mahdu. He tosiaan istuvat terassilla, osoittelevat sormella ja nauravat räkäisesti nähdessään vaikkapa lyhyt kasvuisen ihmisen, invaliidin, v-ihmisen tai kenen tahansa muun joka ei sulaudu valtavirtaan.
Suomalaiset ovatkin kiusaajakansaa ylitse muiden, missään muualla ei kiusaaminen ja syrjintä ole yhtä yleistä.
Moraalin ja etiikan kannalta katsottuna, Suomi on nykyään pelkkä valtavan kokoinen kuselta haiseva räkälä. Räkälä jossa ajelehtivat noiden ahdasmielisten heitukoiden ja hörhöjen rumat ja kuvottavat ajatukset.
Suomi on täynnä kiusaamista, syrjintää, ableismia, ihmisten lokerointia ja ulos sulkemista. Toisin kuin Ruotsissa, niin Suomessa kaikki ei pelaa, koska heidät suljetaan ulkopuolelle.
Kaikkien kiusattujen tulisi Hjalliksen tavoin avautua kokemuksistaan. Kiusatuksi tuleminen ei nimittäin ole häpeä, vaan kiusaajien tulisi hävetä.
Suomi valitettavasti on maa, jossa kiusaamisella on pitkät perinteet ja kiusatut ovat yleensä hävenneet kiusatuksia tulemistaan.
Tarvitaankin siis enempi Hjalliksen kaltaisia ihmisiä, jotka uskaltavat nousta kiusaajiaan (tässä tapaukseesa Suomen opetusministeri) vastaan, vain sitä kautta Suomi voi oikeasti muuttua jonain kauniina päivänä siedettäväksi maaksi elää.
jodlaajanblogi 