Olen kestävyysjuoksun ammattilainen ja kilpajuoksija.
Heti alkuun todettakoon, että minun vinkkini ja arvosteluni on tarkoitettu muille oikeille juoksijoille. Ei millekään Juoksufoorumin nylkky-runkkareille.
Testin väliraportin paikka on nyt. Testasin Rival Flyn mm. vauhtileikittelyssä, kiihtyvässä ja hidasvauhtisella lenkillä. Havaitsin että Rival Fly ei toimi todella hidasvauhtisissa noin 4:40-5:30 min/km vauhdeissa lainkaan. Se ei myöskään toimi jos askeltaa jalan keskiosalla tai kantapäävoittoisesti tai sitä kautta rullaten.
Se kannattaa myös solmia melko tiukkaan ja on kooltaan aika pitkää mallia. Itselleni se normikoko 45 sopii, koska tykkään että juoksukengän kärjessä on myös tilaa. Enkä usko että pienempi koko niinkään olisi ratkaisu, Rival Flyn kohdalla paksumpi sukka lienee oikea ratkaisu. Suosittelen siis hankkimaan sen ihan sitä juoksijan omaa normikokoa.
Ja kun siirrytään siihen oikeaan juoksutekniikkaan, eli päkiävoittoiseen askellukseen ja nostetaan vauhteja, niin sittenhän tämä juoksukenkä toimii kuin unelma. 🙂 Sillä on helppo juosta ja ylläpitää sellaista 3:15-3:35 min/km vauhtia ja tämä juoksukenkä suorastaan vaatii juoksemaan sitä vauhtia tai kovempaa.
Testasin sitä asvaltin lisäksi myös maastossa ja siinä se ei toimi yhtä hyvin, koska tuntuma alustaan en melko etäinen johtuen paksusta pohjasta. Mutta tasaisella asvaltilla tämä juoksukenkä loistaa. 🙂 Vaimennus on vieläpä niin hyvä, että uskoisin tämän toimivan aina maratonilla asti. Vauhdikas juoksukenkä, jossa yhdistyvät Nike Pegasus, Zoom Elite 10 ja Streak.
Se kannattaa myös solmia melko tiukkaan ja on kooltaan aika pitkää mallia. Itselleni se normikoko 45 sopii, koska tykkään että juoksukengän kärjessä on myös tilaa. Enkä usko että pienempi koko niinkään olisi ratkaisu, Rival Flyn kohdalla esim. paksumpi sukka lienee parempi ratkaisu. Suosittelen siis hankkimaan sen ihan sitä juoksijan omaa normikokoa.
Sopii kaikille matkoille reipasvauhtisiin harjoituksiin ja kisoihin vitosesta maratonilla asti. Toki liian paksupohjainen ja tuntumaltaan etäinen radalle tai maastoon. Hanki siis Nike Zoom Rival Fly asvaltilla juostaviin vauhtitreeneihin ja kisoihin jos olet päkiävoittoisesti askeltava oikea juoksija.
Perjantaina saapui Nikelta odottamani lähetys, eli Nike Zoom Rival Fly juoksukengät. Olen vasta ehtinyt kokeilla niitä jalkoihin ja kävellä jonkin verran ne jaloissa. Jos nyt kuitenkin aloitetaan niiden ulkonäöstä ja palaan sitten niiden herättämiin tuntemuksiin.
Kuten jokainen näkee, niin ulkonäöltään Nike Zoom Rival Fly on aivan fantastisen upea. Kesäisen vaaleanvihreä yhdistettynä pitkään sivulla kulkevaan Swoosh logoon on tyylikäs ja onnistunut ulkonäöllinen ratkaisu. Se toimii, tämä juoksukenkä näyttää aivan upealta. 🙂 Niin upealta, että siä voisi jopa käyttää vapaa-ajallakin ja näyttää sporttisen tyylikkäältä minne vain meneekin.
Rival Fly painaa 240 g, eli sijoittuu painoltaan juuri sinne melko kevyiden treenikenkien luokkaan. Vaimennus on yhdistelmä Zoomia ja Foamia, Niken tuttua Zoomia on päkiästä aina tossun keskiosaan saakka ja lisäksi Foam vaimennus muualla (kantapäässä ja hieman myös keskiosassa) tuo tossuun pehmeyttä jotta sillä on mukavan vauhdikas juosta. Se on kaareva kantapäästä ja kaareutuu myös hieman kärkeä kohden. Mutta silti Rival Fly on kärjestä melko leveä, varpaille on siis riittävästi tilaa tossun kärjessä. Sanoisin että tämä juoksukenkä muistuttaa siinä mielessä Niken kisakenkää Zoom Streak, muuten toki eroavaisuuksia löytyy paljon. Sopii siis leveäjalkaisillekin, tai niille joiden isovarpaat tarvitsevat paljon tilaa.
Huomattavasti toimivampi ratkaisu siis kuin saman kategorian toisessa uudessa juoksukengässä eli Zoom Gravityssä, jossa varpaille ei jää juuri yhtään tilaa. Zoom Gravity on aivan liian ahdas kärkiosaltaan ja siihen verrattuna Zoom Rival Fly on käyttömukavuudeltaan aivan eri tasoa. Itse en pysty Gravityilla edes kävelemään, saati sitten juoksemaan, niin ahtaat ne ovat kärjestä.
Siksipä nyt siis testiin tämä Rival Fly, joka on lupaava.
Rival Flyn pohjassa on aaltoilevia kuvioita (muistuttavat suorakulmiota tai neliötä) jotka takaavat ilmeisesti hyvän pidon niin märällä, kuin pehmeälläkin tai epätasaisellakin alustalla. Pito vaikuttaa siis näin etukäteen loistavalta, muutaman lenkin jälkeen tiedän sitten enemmän.
Hieman samantyylinen juoksukenkä kuin Nike Zoom Elite 10, jota testailin keväällä. Jos tykkäsi siitä, niin Rival Fly varmasti toimii ja samoin jos piti Zoom Streak juoksukengästä, mutta kaipasi hieman enemmän vaimennusta ja pehmeyttä.
Juoksukengän yläosa on meshiä ja synteettistä kuitua joka tuo kenkään vahvan rakenteen ja parantaa hengittävyyttä. Kengän yläosan pitäisi siis kestää kulutusta mitenkään repeilemättä. Kengän ”kieli” lukittuu jalan ympärille ja parantaa kengän istuvuutta. Kantapään osalta Rival Fly tuntuisi myös istuvan jalkaan hyvin ja tukevasti, se ei heilu tai vaikuta epävakaalta kuten vaikkapa Zoom Structure, jossa se kantapääosa on huono (toki puhutaan ihan eri kategorian kengästäkin).
Loppuun sanoisin että Nike Zoom Rival Flyssa on potentiaalia, ainakin reippaille lenkeille. Painoltaan Rival Fly sijoittuu puhtaiden kisakenkien ja vauhdikkaiden perusjuoksukenkien (Pegasus 36) väliin.
Miten vauhdikas se sitten oikeasti on? Onko se floppi vai menestyjä? No, se selviää vasta muutaman testilenkin jälkeen.
Rival Fly on ainakin vaimennukseltaan kohtuullisen mukava ja muuten vauhdikkaan tuntuinen ja hyvän näköinen treenikenkä.
Testilenkit sitten paljasavat enemmän.
Perjantaina sattui iltalenkillä hengenvaarallinen tilanne. Onneksi Jumala suojeli minua ja olen nyt kirjoittamassa siitä, sen sijaan että olisin Taivasten Valtakunnassa.
Lähdin myöhään perjantaina lenkille. Oli todelllinen koiranilma, vettä oli satanut kaatamalla ja joka paikassa oli lätäköitä. Ja päätin laittaa jalkoihini ASICS Roadhawk FF2:t, sillä logiikalla, että ne ovat jo melko kuluneet ja ei haittaa vaikka kastuisivatkin täysin ja olisivatkin kuivumassa muutaman päivän lenkin jälkeen.
Halusin siis säästellä ns. parempia juoksukenkiäni, Brooks Ghosteja ja Nikeja. Perjantaina muuten sain uusimmat Nikeni ja niistä sitten myöhemmin asiaa. Jalkoihin vielä shortsit, ja päälle lyhythihainen juoksupaita, juoksutakki, käsineet ja päähän vielä juoksupipo.
Kävelin muutama sata metriä ja juoksin alkuun 6 kilsaa reipasta, sen jälkeen juoksukengät olivatkin jo litimärät. Seuraavaksi oli sitten 15 kilsan vauhtileikittelyn vuoro. Aloitin sen tosi hitailla palauttavilla kilsoilla ja kiihdyttelin pikku hiljaa. Kun sitten olin juossut vajaat kahdeksan kilsaa ja olin juuri kiihdyttämässä, niin saavuin ravintolan sisäpihalle vievälle risteykselle. Sen edessä oli näköeste ja en saattanut nähdä sieltä mahdollisesti tulevaa autoa. Oli kuitenkin myöhäinen ilta ja en usknut sieltä ketään tulevan.
Juoksin lähes jalankulkuväylän vasemmassa laidassa. Juuri kun saavuin sisäpihalle vievälle tielle, niin valkoinen auto kurvaisi sieltä ja lähes osui vasempaan jalkaani. Viime tingassa ehdin väistää hieman oikealle ja selviydyin tilanteesta ehjin nahoin. Puistelin päätäni järkytyksestä ja lisäsin vauhtia yrittäen karistaa ajatuksen ennenaikaisesta, tapaturmaisesta kuolemasta mielestäni. Jokin aika sittenhän muuten luin erään toisen tunnetun juoksijan juuri jääneen lenkillään auton alla ja kuolleen. Nuo risteykset joissa on erilaisia näköesteitä muodostavatkin todellisen vaaratekijän juoksijalle. Niitä ei voi aina välttää, niihin ei ole oikeaa vauhtia, sillä nytkin hitaampi tai nopeampi juoksuvauhti olisi tarkoittanut sitä, että auto olisi todennäköisesti ehtinyt törmätä minuun.
En edes kuullut auton ääntä juoksupiponi vuoksi, sen äänen kuuleminen olisi ehkä auttanut ennakoimaan tilanteen paremmin. Kaikki tapahtui kuitenkin äkkiä.
Onneksi Jumala suojeli minua perjantai-iltana ja henkeni säästyi.
Kunnia Jumalalle korkeuksissa, halleluja. Nyt kaikki juoksijat voivat hiljentyä rukoukseen kanssani.
Kiitos Herra että suojelit minua ilta/aamulenkillä ja estit mitään pahaa tapahtumasta minulle. Pyydän että suojelet minua jatkossakin lenkeilläni jotta saan ylistää sinua juoksemalla ja elää terveellistä urheilijan elämää sinun kunniaksesi. Amen.
Loppu lenkistä menikin sitten turvalllisesti ja 15:sta kilsan vauhtileikittelyn aikana juoksin kolme kiiihtyvää tonnin vetoa. Hieman ravistelin jalkojani ja juoksin vielä 3 kilsaa hieman hitaampaa kuin viimeinen tonnin veto joka sijoittui vauhtileikittelyn loppuun. Perjantaina siis yhteensä iltalenkillä 24 km kolmeen osaan jaettuna.
Perjantaina käyttämäni juoksukengät ovat muuten vieläkin likomärät. Mutta ei haittaa, ne kun ovat jo muutenkin jäämässä käytöstä pois.
Pian palauttavalle lenkille ja jalkoihin erinomaiset Brooks Ghost 12:t.
Niin, olen havainnut että juuri elektroniset eli sähköpotkulaudat ovat aivan mahtavia kirittäjiä juoksulenkillä. 🙂 Niiden huippunopeushan on yleensä 20-25 km/h ja itse olen havainnut että ne useimmiten kulkevat sellaista 2:50-3:20 min/km (noin 20 km/km) vauhtia. Ja tämä seikka tekee niistä aivan yyber loistavia kirittäjiä juoksulenkeille meille ammattijuoksijatason juoksijoille. 🙂
Jos nyt ei ihan aina kulje, niin kun elektroninen potkulauta menee ohitse, niin sitä aivan väkisin ”liimautuu” peesiin kiinni. Ja kun muutaman kilsan juoksee sitä sellaista 3:00 min/km vauhtia, niin treenistä tulee onnistunut. 🙂
Itse kiitänkin Herraa Jumalaa sähköpotkulaudoista, sillä niitä menee täällä paljon ja niiden ansiosta tulee juostua 2:50-3:20 min/km vauhtia hyvinkin usealla lenkillä heikompanakin päivänä, ainakin muutaman kilsan verran. Usein se vauhti jää jopa päälle ja sitä tulee jatkettua sähköpotkulaudan käännyttyä toiseen suuntaan.
Onneksi on sähköpotkulaudat, fiksu ammattijuoksija näet osaa hyväksikäyttää niitä. 😉 Pyöräilijät kun menevät yleensä liian hitaasti ja heitä ei voi hyväksikäyttää hyvän treenivauhdin kirittäjinä. Minäkin juoksen yleensä sunnuntai pyöräilijöiden ohi hetkessä (polkevat vain vauhtia 15-16 km/h). Mutta toista se on sähkäpotkulautailijoiden kanssa, heistä saa kunnon kirittäjiä ja treenistä ei tule lepsovauhtista. 🙂
Juuri viime viikollakin fiksuna juoksu ammattilaisena hyväksikäytin montaa sähköpotkulautailijaa saadakseni riittävän reipasvauhtisen treenilenkin kiskaistua. :).
Vähän eri meininki kuin paljon parjatulla Juoksufoorumilla jossa kaikki juoksevat hiljaa. Itsehän olin Juoksufoorumin ainoa ammattilainen ja oikea juoksija, kovempi, nopeampi ja kestävämpi kuin muut. Ja sekös herätti kateutta ja katkeruutta Juoksufoorumilaisissa. Ja heidän vihaansa, katkeruuteensa ja kateuteensa suhtauduin vain huvittuneisuudella ja hilpeydellä.
Ei suomalaiset nylkyt/hölkkääjät mitään urheilijoita ole. Turha silti kohdistaa niitä negatiivisia vibraatioita ja tunteita totuuden puhujaa, eli minua kohtaan, kun tämän heille kerroin. Ei kestävyysjuoksu ole heitä varten, vaan heitä varten joilla on oikeasti lahjoja (henkisiä ja fyysisiä tai molempia) siihen. Vaihtakoot Juoksufoorumin säälittävät surkimukset lajia. :DD Turhakkeita ja mitättömyyksiä ovat Juoksufoorumilaiset.
Sillä onhan se ihan naurettavaa touhua jos kisoissa miesten sarjassa juostaan päälle 3:59 min/km keskarilla kymppi, puolimaraton, maraton tai ultra. Nelosella alkava keskivauhti on nimittäin säälittävää, oli sitten matka mikä tahansa yllämainituista. Oli kyseessä vaikka mitkä kyläkisat (muita ei Suomessa olekaan), niin suoritus on epäonnistunut jos keskivauhti on päälle nelosen. Eli jos miesjuoksijalla kisavauhdit menee nelosella alkavalla keskarilla vielä muutaman vuoden harjoittelun jälkeenkin, niin kannattaa ehdottomasti vaihtaa suosilla lajia.
Mut joo, Juoksufoorumilaiset on sellaisia huvittavia nylkkyjä, että eihän niistä taida edes siihen olla. Juoksufoorumilaisten suhteen ei sporttisuudesta voi edes puhua, joten ei taidakaan olla edes lajia johon voisivat siirtyä. Noo, ehkä saappaanheitto, petankki tai curling voisivat olla sellaisia josta edes nuo surkimukset jotenkin kykenisivät suoriutumaan (huutonaurua).
Säälittävä saittihan Juoksufoorumi on kaikin tavoin.
Niin, itsehän juoksen tosiaan 3:00 min/km vauhteja heikkonakin päivänä, vapaa sukellan yli sata metriä, leukoja vedän loputtomasti (vaikka kuukauden putkeen, leuanveto on näet nössöjen laji) ja etunopunnerruksia teen koska hyvänsä 150-200.
Mutta minä olenkin Suomen kovakuntoisin, komein, seksikkäin, fiksuin ja sporttisin mies. 🙂
Jälleen vielä yllä muutama porno kuvani kuolattavaksi.
Kiss och kram.
Viikolla 45 tuli juoksua kuutena päivänä ja pidettyä yksi vapaapäivä (pe). Muuten näyttää hyvältä, mutta leposykkeet hieman korkealla.
Siirryn nyt suoraan erittelyyn.
Ma: 30,22 km. aamu: lyhyt lenkki poikani kanssa eli 1,22 km @ 4:39 min/km avg. ja heti sen perään oma lenkki kevyt 7 km @ 4:28 min/km. Keskipäivä: kevyt 8 km @ 4:12 min/km avg. Ilta: kiihtyvä 14 km @ 4:14 min/km avg.
Ti: Aamu 0,78 km poikani kanssa (nyt oli hänellä väsymystä ja ei oikein jaksanut). Ilta: kevyttä 3 km + 12 km.
Ke: 8 km palauttava, Brooks Ghost 12 (on muuten äärimmäisen loistava, mukava ja monipuolinen juoksukenkä, todennäköisesti vuoden paras palauttava/pitkiskenkä, myös Runners World lehden suosikki).
To: kiihtyvä 14 km @ 4:01 min/km, aika 56:10 min., ASICS Roadhawk FF2, tuulista, 3 viim. kilsaa 3:38 min/km vauhtia, ilta.
Pe: Lepo
La: 12 km, sis. alkuverkkaa 5 km + 7 km reipasta (parhaimmillaan 3:03 min/km vauhtia), tuulista, aamu.
Su: aamu: kevyt 5 km. Iltapäivä: 11,50 km + 5 km.
Yhteensä 101,57 km, aika 7:27:58 h., 4:25 min/km avg.
Taas tuli satasen viikko ja hyvältä tuntui. 🙂
Nyt on vain jotain mystistä polvikipua ollut oikeassa polvessa, toivottavasti menee ohi. Sillä ei nyt uskalla juosta yhtään kovempia vauhteja ja joudun lönköttelemään jonkin aikaa semmoisia max 3:45 min/km vauhteja kunnes polvi kuntoutuu.
Ps. kuvat vanhoja koska en ole saanut vielä uutta kameraa hankittua. Ja se että uusia kuvia ei saa laitettua, on toki jonkin verran vähentänyt blogi-päivitysten tekemistä. Tokihan fanieni kuuluisi saada nauttia goottijuoksija Jodlaajan uusista seksikkäistä kuvista.
Pitkään pidin Roadhawkia huonona juoksukenkänä. Johtuen juuri sen vaimennuksen kovuudesta. Kenkä siis kipeytti jalat äkkiä, vaikka sillä olisi hölkötellyt kuinka hitaasti, niin sen kova vaimennus aiheutti jalkavaivoja. Jalkavaivat eivät siis johtuneet vauhdeista, vaan Roadhawkin kovuudesta.
Olin jo heittää Roadhawkeilla vesilintua, mutta päätin vielä eilen torstaina tehdä niillä yhden lenkin. Otin sitä ennen parin tunnin päikkärit, jotta olisin levännyt ja väsymystila ei vääristäisi lopullista arviota Roadhawkeista.
Päätin juosta kiihtyvän 14 km mahdollisimman rennosti. Mukaan otin vieläpä pullon vettä. Lähdin myöhään vasta illalla kello yhdentoista jälkeen.
Juoksu kulki hyvin ja Roadhawkitkin tuntuivat ihan kohtuu hyviltä.
Ylämäethän näillä on hankalia juosta johtuen niiden painosta ja melko heikosta tuntumasta alustaan. Niin nytkin. Ylämäet olivat Roadhawkeilla vaikeita. Tasaisella asvaltilla ne sen sijaan toimivat. Ei tietenkään Nikeihin verrattavalla olevalla tavalla, mutta sentään jotenkin.
Eli tasaisella asvaltilla menettelevät, ylämäissä eivät toimi. Ja tosiaan se tuntuma alustaan on heikko. Kun kuitenkin tasaisella jotenkin näillä juoksi, niin onnistuihan se kiihtyvä joten kuten. Roadhawkit sopivatkin parhaiten sellaisiin välivauhteihin. Kaikista vauhdikkaimpiin lenkkeihin ei näistä ole, mutta eivät sovi myöskään hitaille palauttaville kovan vaimennuksen vuoksi.
Torstai-iltana Roadhawkeilla 14 km @ 4:01 min/km avg., aika 56:10 min., viimeiset 3 kilsaa 3:38 min/km vauhtia.
Maanantaina urakoin todellakin ekaa kertaa peräti neljän lenkin päivän. Kolmen lenkin päiviä on toki tullut juoksu-urani aikani useitakin.
Juoksupäivä lähti alkuun kuuden aikaan aamulla. Silloin juoksin poikani kanssa lyhyen 1,22 km lenkin 4:37 min/km vauhtia.
Seuraavan lenkin tein lähes heti sen jälkeen yksin. Siitä tuli 7 km pituinen vauhtileikittely ja sen aikana juoksin yhden 3:48 min/km vedon asfaltilla sekä lisäksi maastojuoksu-osuuden 1,6 km @ 3:45 min/km vauhtia. Loppu palauttavaa ja keskivauhti 4:29 min/km.
Vein poikani kouluun välissä ja palasin kaupan kautta kotiin. Aamupalaksi appelsiinimehua jossa ihanaa hedelmälihaa ja patonkia tuorejuustolevitteellä sekä Havarti-juustolla. Keskipäivällä oli sitten seuraavan lenkin vuoro. Siitä tuli 8 km @ 4:12 min/km, sisältäen muutaman alle nelosen kilsan, (4.) 3:58 ja (8. ylämäkeen) 3:50. Hain poikani koulusta, pelailin muutaman tunnin hänen kanssaan ja kävin sitten kaupassa. Illalliseksi tonnaripastaa (juoksijan ruokaa), sen jälkeen suihku ja suihkun jälkeen vielä parin tunnin ruokalevot.
Kun ruoka tuntui kunnolla sulaneen, niin vielä illalla yksi kiihtyvä lenkki. Päivän neljäs lenkki: 14 km @ 4:14 min/km avg., vikat 3 kilsaa 3:51 min/km vauhtia. Kotona kulautin puoli litraa urkkajuomaa ja otin suihkun.
Yhteensä siten maanantaina 30,24 km ja aikaa kului 2:09:47 h.
Erinomainen juoksupäivä. 🙂
Mukavan rentoja lenkkejä, näitä jaksaisi juosta vaikka sata kilsaa päivässä, jos vain aikaa kaikesta muusta jäisi kylliksi. Mutta näin perheelliselle tuo 30 km päivässä alkaa olemaan lähes maksimi.
jodlaajanblogi 