Viikko pelkkää kevyttä juoksua laiteltiin käyntiin kahdella kevyellä/palauttavalla lenkillä maanantaina
Vielä sunnuntaina olin epävarma, että kestääkö vasen pakarani/jalkani lainkaan juoksua? Lähdin kuitenkin aikaisin maanantai-aamuna lenkille ja kyllä se vasen pakara/jalka kevyttä juoksua kestää. Kunhan siinä ei ole liian jyrkkiä nousuja, nousut kun ovat kipeälle nivuselle myrkkyä. Juoksin ensin aamulla 8 km @ 5:45 min/km vauhtia, pidin parin tunnin breikin ja sitten vielä 13 km @ 5:41 min/km vauhtia. Lenkkien ensimmäisillä kilsoilla nivunen vaivasi/kipuili, mutta kun juoksin tasaisella reitillä, niin kipuilu onneksi loppui jo parin kilsan jälkeen.
Nämä kevyet/palauttavat ovatkin oiva tapa kuntouttaa jalat/pakarat. 🙂 Aion siis malttaa mieleni ja juosta vain kevyitä siihen asti, että vasen pakarani/jalkani on täysin kunnossa. Lisäksi tosiaan pyrin välttämään jyrkkiä nousuja. Näitä kevyitä pyrin juoksemaan niin paljon, kuin suinkin jaksan ja ehdin. Kuinka pian jalka sitten kuntoutuu? Sitä on lähes mahdoton sanoa, kevyet ja palauttavat kuitenkin kuntouttavat jalan/pakaran paremmin kuin pelkkä lepo ja kylmä/kuuma hoito. Kuntoutuskeinoina siis kevyet lenkit mahdollisimman usein, venyttely ja kylmä/kuuma hoito.
Ammattimaisen harjoitusviikon jälkeen leposyke huippualhainen
Viikkoraportissanihan kerroin kuinka fantastisesti harjoitusviikkoni olikaan mennyt. 🙂 Sen ja edellisten viikkojen tuloksena VO2maxini nousi jo 59:ään. Mutta ei siinä vielä kaikki. Tämän viikon maanantaina oli leposykkeeni ennätysalhainen 36 ja kertoo loistavasta palautumisesta ja erinomaisesta kunnosta. 🙂
Ei tässä voi muuta sanoa, kuin että täydellisyys tarvitsee tekijänsä. Asiantuntijan ammattimainen treeni tuo myös tuloksia nopeasti.
Maanantaina taas 5 km tempo
Tänäkin maanantaina juoksin siis taas kovan vitosen. Ja vaikka vauhti oli edellisviikkoa kovempi, niin silti syke taas alhaisempi eli 154. Kunto on siis taas kovempi ja paranee tällä hetkellä todella nopeasti. Syynä siihen fiksu ammattimainen treeni.
Nyt näyttää todella hyvältä. 🙂
Viikonlopun piinaavan kirpaisevat lenkit
Perjantai-iltana lähdin lenkille. Lenkki oli alusta asti täyttä tuskaa, oikea, plantaarifaskiitin runtelema jalkani säkenöi infernaalisia kipusäikeitä joka askeleella. Oli kuin itse paholainen olisi soittanut kiduttavaa sinfoniaa josain oikean jlakani sisällä. Ensimmäiset kilsat olivat siis tuskallista konserttoa, joka tuntui loputtomalta.
Mutta onneksi kipu laantui edes hieman…
Ja saatoin juosta lenkkini hitaasti laahustaen loppuun. Tärkeintähän on juosta, jos pitää täydellisen tauon, niin plantaarifaskiitin parannuttua on kuntoon pääseminen vielä paljon vaikeampaa. Perjantaina siis: 13 km @ 5:41 min/km avg., aika 1:14:02 h. + päkiöille nousuja taas 3 sarjaa. Lenkki oli niin kauhistuttavan vaikea, että harkitsin jo juoksu-urani lopettamista ja siirtymistä kilpapyöräilyn ta hiihdon pariin. Kestävyyslajeja nekin, mutta eivät niin pahoja ja raakoja jaloille. Juoksussa tapahtuva raju kontakti maahan puuttuu ja siksi loukkaantumiset ovat näissä lajeissa harvinaisempia.
Lauantaina kipu hellitti hetkeksi
Lauantaina oli perjantain kaltainen tuska tiessään ja lenkki kulki jo paremmin. En silti uskaltanut juosta vielä kovin reippaasti, vaan vielä varovasti tunnustellen. Juoksin muutaman 200m vedonkin kesken lenkin. Yhteensä: 13 km @ 4:44 min/km avg., aika 1:01:38 h. + lenkin jälkeen stridet 7x120m. Tuo että vielä lenkin jälkeen nuo stridet onnistuivat, kertoo siitä, että ehkä plantaarifaskiitti sittenkin on voitettavissa. 🙂
Myös sunnuntain lenkki meni jo paremmin
Sunnuntainakaan ei kipuja alussa ollut. Juoksin kuitenkin ekan nousuja sisältävän kilsan varovasti noin 6:00 min/km vauhtia. Vasta toisen kilsan puolenvälin jälkeen kiristin vauhtia alamäessä. Kun ei vaikeuksia pahemmin tullutkaan, niin juoksin lenkin vauhtileikittelynä, välillä hiljaa ja välillä hieman reippaampaa. Tosin sellaista telakalla olevan juoksijan vauhtia edelleen. Oikealla jalalla ei vielä kovin reipasta uskalla juosta, vain lyhyitä hmpun verran reippaampi vetoja lenkin jossain vaiheessa. Yhteensä sunnuntaina: 11 km @ 4:40 min/km avg., sis. muutaman 100-200 m. vedon + jälleen 3 sarjaa päkiöillenosuja.
Yhteensä viikolla 41: 96 km, aika 8 h 11 min., 8 lenkkiä, 5:07 min/km avg.
Uusi viikko alkoi kahdella palauttavalla lenkillä
Maanantaina lähdin iltapäivällä jälleen lenkille. Ja lenkki täyttä tuskaa alusta loppuun asti. Jos plantaarifaskiittini ei lauantaina ja sunnuntain kipuloinut, niin maanataina se oli palannut pahempana kuin koskaan.
Taapersin hiljaa ja vielä hiljempaa. Nyt oli kyse vain sitkeydestä, periksiantamattomuudesta ja tahdonvoimasta. Joka askel oli tuskaa. Lopulta lenkki oli ohi. Iltapäivän lenkki: 13 km @ 5:52 min/km avg., aika 1:16:20 h.
Illalla oli vielä toisen lenkin vuoro
Tällä kertaa juoksin hieman lyhyemmän palauttavan: 11 km @ 5:52 min/km avg., aika 1:04:33 h.
Sama keskivauhti siis maanantain molemmilla lenkeilläni. En tietoisesti siihen mietnkään ”tähdännyt”, mutta niin nyt vain kävi. Hitaasti hyvä tulee, kuten vanha sananlaskukin sanoo ja se tulee pitää mielessä, kun plantaarifaskiittia sairastaa. Palauttavat lenkit pitävät jalat juoksukunnossa ja jos vielä edes kerran viikossa stridet pystyy lenkin jälkeen juoksemaan, niin ei ihan tyhjistä tarvitse sitä kuntoa lähteä plantaarifaskiitin jälkeen lähteä hakemaan. 🙂
Seuraavassa blogissani käsittelen parasta juoksukenkämerkkiä plantaarifaskiitista kärsiville.
Lukekaa ihmeessä sekin. 🙂
Kaikkia fanejani varmastii kiinnostaa (etten sanoisi jopa kiihottaa) tietää kuinka alkuviikkoni on mennyt lenkkien osalta.
Viikkohan alkoi maanantaina seitsemän aikaan aamulla harjoituksella vauhtileikittely 10 km. Lenkki sisälsi useita tonnin vetoja, kovimmillaan kilsa sujahti aikaan 3:45 min., joka tuli kiskaistua kovaan vatatuuleen kilsalla kahdeksan. Alustana 50% asfalttia ja 50% hiekkatietä. Olosuhteet: +13 ja melkoisen tuulista. Tossuina minun ja monien kenialaisten ammattijuoksijaystävieni (meidän oikeiden juoksijoiden) käyttämät huippuhyvät Nike Zoom Streak 6:t (Breaking 2 värityksessä).
Tiistaina juoksin aamulenkillä yhteensä 14 km. Ensin 12 km @ 4:24 min/km, aika 52:52 min., hienokseltaan loppua kohden kiihtyen ja loppuun vielä pari kilsaa ihan kevyttä palauttavaa lönköttelyä 5:58 min/km vauhtia. Olosuhteina miellyttävät +17. 🙂 Juoksutossuina jälleen ammattilaisten menopelit, eli Nike Zoom Streak 6:t.
Keskiviikkona oli sitten väynyt olo ja juoksinkin vain palauttavan iltalenkin 7 km @ 5:50 min/km avg. Olosuhteet: +15 ja vienoinen tuulenvire, aikas hyvät siis. 🙂 Mutta jalat olivat raskaan oloiset. Ja tämä palauttava toimikin siksi loistavasti tähän väliin. 🙂
Tästä on erinomaisen hyvä jatkaa. 🙂
Maanantain olin päättänyt omistaa salitreenille ja pitää juoksusta vallan välipäivän. Salitreeni menikin maanantaina äärimmäisen loistavan hyvin. 🙂
Ei varmaan koskaan ole ollut noin vahva fiilis. 🙂 Treenin päätteeksi siemaisin protskujuoman, makuna suklaa. Ja kotona oli taas näpsäistävä muutama foto.
Huomasin olkapäitteni näyttävän ja erottuvan hyvin, joten keskityin kuvissani niiden esille tuomiseen. Ylhäältä alkaen ensin vasen olkapää (kuvia 3 kpl) ja sen jälkeen oikea olkapää (kuvia 2 kpl). Nyt olen saanut olkapäihini sitä ihanaa pyöreyttä ja symmetrisyyttä ja tästä on fantastisen hyvä jatkaa treeniä. 🙂
Hyviä juoksukilometrejä ja vahvaa salitreeniä vaan kaikille palstani lukijoille!
Nyt minulla on ollut jo muutaman päivän niskat ihan jäykkinä. Tämä kaikki juontaa viime sunnuntaihin, jolloin kävin altaalla uimassa. Vesi oli jääkylmää, mutta kun hyppäsin sinne ”pommilla”, niin muutaman kerran pystyin uimaan altaan päästä päähän. Sitten oli aivan pakko nousta vedestä ylös.
Sen jälkeen tunsin itseni oudon väsyneeksi.
Ja maanantaina olin vieläkin väsyneempi. Jääkylmä vesi oli jotenkin väsyttänyt minut ja laittanut paikat ihan tukkoon. Eli on aivan paskapuhetta kun väitetään jääkylmän veden muka rentouttavan. Se menee ihan päinvastoin, se väsyttää ja siitä menee paikat tukkoon, kuten minulla niskat ja koko body.
Kävin kuitenkin maanantaina illalla juoksemassa 10 mailia, eli 16,1 km pituisen lenkin. Tiistaina olin vielä väsyneempi ja jätin kaiken urheilun väliin.
Keskiviikkona vedin sitten yhden Red Bullin ja lähdin iltapäivällä salille, vaikka niskoja särki aivan vimmatusti ja päänsärkykin oli kova. Vedin treenin joten kuten läpi. Nautin protskujuoman, tulin kotiin ja näpsäisin pari fotoa bodystani. Niskoja ja päätä särki edelleen.
Kovemmat keinot siis käyttöön. Kiskaisin 600 mg:n Ibun veden kanssa ja menin lepäämään. Kovin hyvin ei edes Ibu auttanut. Nousin vasta syömään illallista ja pikku breikin jälkeen päätin lähteä lenkille. Josko se auttaisi niska/päänsärkyyn.
Juoksin lopulta vauhtileikittelyn 13 k @ 4:29 min/km vauhtia, juoksutossuina loistavat Nike Zoom Streak 6:t. Raitis ilma ja niskojen pyörittely ennen ja jälkeen lenkin auttoivat pikkasen. Silti niskaani särki edelleen, joskaan ei yhtään voimakkaasti.
Älkää hyvät ihmiset uiko kylmässä vedessä, se ei rentouta, mutta virkistää, mutta se myös laittaa koko bodyn jumiin. Eli ei kannata, virkistäytyä kun voi muutenkin. Sauna ja haalea suihku ovat paljon parempi yhdistelmä rentoutumiseen ja kaikkein paras on tietenkin poreamme. Mikään ei nimittäin voita lämpimän poreammeen rentouttavaa vaikutusta. 🙂
Kaikkia fanejani varmasti himottaa tietää, että miten heidän idolinsa treenit ovat sujuneet.
No, maanantaina oli lepopäivä juoksusta ja kävin vain tekemässä punttitreenin: okapäät, kädet, selkä + vatsat.
Tiistaina sitten juoksu taas maittoi ja juoksinkin reippaan, loppua kohden kiihtyvänä + vielä kolme kilsaa palauttavaa. Nämä lyhyet palauttavt tuntuvat sopivan minulle, toisinaan. 🙂
Tiistaina siis ensin reipas kiihtyen 17 km @ 4:17 min/km avg., aika 1:12:43 h., tossuina luotettavat ja hyviksi näissä reippaissa osoittautuneet Nike Zoom Pegasus 34:t. Vikat kilsat 4:13 ja 3:55.
Ja sen jälkeen vielä siis lyhyt palauttava 3 km @ 5:34 min/km avg.
Keskiviikkona juoksin ensin tempo juoksun 5 km @ 3:50 min/km avg., aika 19:13 min., tossuina Saucony Type A8. Ja loppuun taas tutusti palauttavaa 3 km @ 5:31 min/km avg.
Illalla vielä kävin tekemässä viikon toisen punttitreenin: olkapäät, kädet ja vatsat. Selkää en jaksanut treenata keskiviikkona.
Vatsalihakset näyttivät huippuhyviltä ja sexyiltä treenin jälkeen. 🙂
Nyt on jo kiihtyvä reipas ja lyhyt tempojuoksu juostuna tällä viikolla. 🙂 Ehkä seuraavaksi pari päivää kevyttä, tosin kehoa kuunnellen. Jos tuntuu siltä että kulkee vauhdikkaamminkin, niin sitten saatan vetää pari-kolme kilsaa reippaaminkin. Loppuviikosta sitten vielä intervalleja.
Telakalla tässä vielä tukevasti ollaan, mutta sentään jonkinmoista reipasta ja tempo-yritelmää sitä on jotenkin kyennyt juoksemaan.
Huomenna on muuten syntymäpäiväni.
Silti en aio tinkiä treeneistä, vaan menen juoksemaan kuten ihan normipäivänä ikään.
Jossain vaiheessa sitten juon kakkukahvit hyvässä seurassa. 🙂
Maanantai oli myös päivä jona juostiin Bostonin maraton 2018.
Itse seurasin kisaa livenä netistä lähes alusta lähtien.
Tällä kertaa hyinen (+5 celsius) ja tuulinen Boston osoitti yllätyksellisyytensä. Miesten kisan alkuvaiheilla Japanin Yuki Kawauchi juoksi rohkeasti kärjessä pääryhmän vielä ollessa melkoisen suuri.
Mutta kun viime vuoden voittaja Kenian Geffrey Kirui teki nykäyksen ja kasvatti lopulta eron parhaimmillaan jopa puoleentoista minuttiin, niin näytti miesten kisa jo ratkenneelta.
Vaikeat olosuhteet kuitenkin veivät energioita ja kuluttivat voimia. Ja niin vain Yuki Kawauchi otti lopulta Kiruin kiinni ja meni saman tien ohi.
Lopussa kolmanneksi sijoittunut USA:n Shadrack Biwotkin saavutti selvästi väsähtänyttä Kiruita. Kawauchin voitto oli ensimmäinen japanilaisen voitto Bostonissa sitten vuoden 1987 (Toshihiko Seko). Kawauchin aika oli todella vaativissa olosuhteissa loistava 2:15:58 h.
Kawauchilla oli ennen Bostonia neljän peräkkäisen maratonin voittosuora vuosina 2017-2018 ja se itsevarmuus kyllä näkyi Bostonin maratonin loppupuolella. Kawauchi sanoikin kisan jälkeen haastattelussa vain juosseen oman juoksunsa omilla vahvuuksillaan ja että näki koko ajan irtiottoon päässeen Kiruin edessään, eikä huolestunut siitä. Kun häneltä kysyttiin mitä mieltä hän oli Bostonin maratonin olosuhteista? Niin vastasi Kawauchi että hänelle olosuhteet olivat parhaat mahdolliset.
Naisten kisa oli vieläkin dramaaattisempi ja noudatteli osittain miesten kisan käsikirjoitusta. Alkupuolella kisaa etiopian Mamitu Daska otti irtioton pääryhmästä ja se näytti kestävän…kunnes lopulta Heartbreak Hillin nousussa väsähtänyt Deska ajettiin kiinni. Ensin ohi juoksi Kenian Chesir ja sitten tässä vaiheessa kisaa kolmantena ollut USA:n Des Linden. Tämän jälkeen kisa oli kahden kauppa ja kyllähän se äkkiä ratkesi Des Lindenin eduksi. Lopulta Linden oli täysin ylivoimainen juosten loppuajan 2:39:54 h., sillä Chesirin kekeyttäessä, jäi yllättäen toiseksi sijoittunut USA:n Sarah Sellers Lindenistä yli neljä minuuttia (aika 2:44:04 h.) ja kolmanneksi juoksi Kanadan Krista Duchene ajalla 2:44:20 h.
Des Lindenin voitto oli ensimmäinen amerikkalaisen naisjuoksijan voitto Bostonissa 33 vuoteen, sillä tätä ennen viimeisin tuli vuonna 1985 (Lisa Larsen Weidenbach). Joten voitto (itse asiassa kaksoisvoitto) oli jenkkiyleisölle varmasti sitäkin maukkaampi. 🙂
Ja näin katsojan näkökulmasta Bostonin maratonia oli viihdyttävä seurata, vaikkain ajoittain se kuva katkeili hankalien (äärimmäinen tuulisten ja vetisten) olosuhteiden vuoksi. Tämän tuulen voimakkuuden näki muuten hyvin juoksua pitkään johtaneen Kenian Geoffrey Kiruin päällään pitämästä ja kovasti lepattavasta juoksutakista, niin hurjasti siihen juoksutakkiin tuuli otti.
Seuraava Maraton Major on sitten jo 22. huhtikuuta juostava Virgin London Marathon ja siitä on odotettavissa uskomaton kisa. 🙂 Ehkä kova tasoisin koskaan.
Mukana nimittäin ovat legendaariset: Mo Farah, Kenenisa Bekele ja Eliud Kipchoge.
Siitä on tulossa kaikkien aikojen maraton, sitä nuo nimet lupaavat.
Sitä odotellessa.
Maanantainakin siis vain ja ainoastaan venyttelyä ja kylmägeelihoitoa.
Venyttely tuntui jo hieman auttavan tuohon vasempaan lonkkaan/pakaraan/lantioon, eikä kävelykään enää niin tuskaista ollut. 🙂
Kylmägeeliä suihkuttelin myös entistä runsaammin.
Varsinaisena liikuntana pelkästään kävelyä.
Maanantaina sain myös uuden parin Nike Zoom Streak LT4:sia ja kuten aiemmin mainitsin, niin nyt värinä Grey/Fuchsia. Omasta mielestäni tämä väritys on varsin onnistunut ja näitä tossuja voi myös yhdistellä hyvin.:)
Tämä Grey/Fuchsia on tyylikkään hillityn räväkkä.
Chic urban style meets bold adventurer. Urbaania tyylikkyyttä tässä juoksutossussa edustaa hopeinen tossun yläosa ja se yhdistyy pohjan räväkkään rohkeaan fuchsiaan luoden vaikutelman juoksijasta joka juoksee vauhdikkaasti niin suurilla kaupunkimaratoneilla, kuin hyvää pohjan pitoa vaativissa maastojuoksuissakin.
Eikä tämän juoksutossun ensivaikutelma petä. Vaan sillä on luonnetta, jolla onnistuu missä hyvänsä. Tossun keveys ja juostavuus kannustaa kovaan vauhtiin ja uskomattoman hyvä, pitävä pohja (parempi kuin missään millä olen aiemmin juossut) toimii niin läpimärällä asfaltilla, kuin pehmeällä maastojuoksualustallakin nurmella tai jopa polulla suorastaan kiitettävästi: 
Kun vielä uusittu yläosa on nyt entistä hengittävämpi ja miellyttävämpi jalassa, niin Nike on luonut sekä huippu tyylikkään, että myös nopean ja mukavan juoksutossun. Mikään kisatossu ei ole tuntunut niin mukavalta jalassa kuin Nike Zoom Streak LT4. Nyt minulla on näitä jo kaksi paria, mutta ehkä hankin näitä vielä muutaman parin lisää, niin fantastinen juoksutossu tämä on.
Vaikka perustreenitossuni vaihtelevatkin, niin kisoja en juokse enää millään muilla juoksutossuilla.
Parfait!
Perjantaina Daily Mailissa oli taas John Worboysista. Labour Partyn Keir Starmeria pidettiin syyllisenä liian lievään tuomioon. Tämä kun otti huomioon vain ekat 12 keissiä ja jätti sen jälkeen tulleet 83 Worboysin uhria huomioimatta. Eli käytännössä Worboysilla on saattanut olla yli sata uhria.
John Worboys on siis lontoolainen taksikuksi joka tuomittiin 12 raiskauksesta, mutta uhreja on siis todennäköisesti yli sata. Worboys on nyt lusinut hieman alle kymmenen vuotta. Tapaus kuohuttaa, koska marraskuussa 2017 oikeus päätti laskea Worboysin ehdonalaiseen.
Suomessahan Worboys saisi samoista teoista vain vuodesta kahteen ja siitäkin lusisi vain puolet. Silti Britanniassa tätäkin kymmenen vuoden tuomiota pidetään liian lievänä ja pelätään jo Worboysin vaanivan uusia uhreja.
Daily Mail tosiaam julkaisi viime perjantaina stoorin jossa koko soppa kaadettiin Labour Partyn Keir Starmerin niskaan, koska kyseinen syyttäjä ei ottanut huomioon tuomion julistamisen jälkeen tulleita uusia raiskauksia joihin John Worboysin epäillään syllistyneen.
Maanantain Daily Express taas nosti esiin Worboysin lisäksi kolme muuta väkivaltarikollista, jotka vuonna 2018 saattavat jo olla vapaalla jalalla, ehdonalaisessa. Näistä pahamaineisimpana jo kolmannen naisystävänsä murhannout Theodore Johnson. Jolla on hyvin suomalainen tapa ratkaista eroprosessi tai mahdollinen pettäminen, hän laittaa naisystävänsä kylmäksi.
Kahdesta ensimmäisestä Johnson selvisi tunnustaessaan tapon ja lusi vain vaivaiset kahdeksan vuotta. Daily Expressin Leo McKinstry kirjoitaakin että mika tahnsa muu oikeuslaitos olisi tuominnut Johnsonin oikeaan elinkautiseen vailla mahdollisuutta ehdolliseen. Ja alleviivaa vielä sanomalla ”Freeing brutes too early is a mockery”. Ja sitä se varmasti onkin.
Joskin Suomessa Johnson olisi selvinnyt vielä vähemmällä, saaden päänsilityksen ja lusien vain 2-3 vuotta max jokaisesta tappamastaan naisesta, josko edes sitä.
Eli Britannian oikeuslaitos on Suomen oikeuslaitosta kovempi väkivaltarikosten suhteen, mutta selvästi USA:n vastaavaa hellämielisempi ja lievempi.
Tapaus on herättänyt suurta kohua ja viimeksi eilen radiossa taas pauhattiin tapaus Worboysista. Tosiasiahan on, että jenkkiilässä oikeudenkäynti uusittaisiin, jos tapauksen jälkeen tulisi noinkin monta uutta syytöstä (83). Ja todennäköisesti Worboys saisi tuomion tyyliin 1500 vuotta vankeutta, kuten jenkkilässä on tapana antaa.
Ja juuri tässä se eroaa suomalaisesta, läpeensä korruptoituneesta ja mädästä oikeuslaitoksesta, jossa inhimilliset kärsimykset ja uhrien kokema väkivältä, sekä heidän omaistensa tunteet sivuutetaan ja ajatellaan vain sitä kuinka kalliiksi pitkä vankeustuomio tulee valtiolle. Juuri siksi Suomessa väkivaltarikolliset saavat päänsilityksiä ja heitä hyysätään. Rajuistakin väkivaltarikoksista ei kukaan Suomessa kauaa lusi. Valtio säästää ja uusia uhreja tulee aina kun väkivaltarikolliset pääsevät vapaalle jalalle.
Britanniassa on sentään asiaan herättä ja vaaditaan kovempia tuomioita ja että näitä ei saisi ehdolliseen päästää noin helpolla.
Hienoa, mutta vielä on matkaa sinne USA:n tuomioihin, jotak oikeasti toimivat. Ne näet pitävät nämä väkivaltarikolliset poissa kaduilta ja lisäuhreilta vältytään.
jodlaajanblogi 