Olen edelleen telakalla
Vaikka olen yhä telakalla, niin viikonloppu oli sentään valoisa ja sanoisinko toiverikas. 🙂 Sillä lauantaina juoksin telakalla ja keskellä pitkää lenkkiä painavilla Nike Zoom Winflo7:lla tonnin aikaan 3:11 min. Vaikka pakaralihakseni eivät toimineet lainkaan (peffa on rikki), niin silti se tonni kulki tuohon aikaan ja kevyemmillä juoksukengillä kova tonni olisi mennyt lauantaina sinne 2:50:n haminoille. On hienoa huomata että kun peffa on aivan rikki ja on telakalla, niin silti pystyy juoksemaan tonnin aikaan 3:11 min.
Miten saada peffa kuntoon ja kestääkö se enää kovempaa menoa?
Tuo onkin se ns. kymmenen tuhannen taalan kysymys. Eilen tiistaina vynettelin pakaroita hyvin. Molemmat pakarat 5 kertaa. Tämä siksi, koska viime viikolla punteilla tekemäni jalkakyykyt eivät pakaroita riittävästi kuntouttaneet ja pakarakipu palasi pahempana kuin koskaan. Ne eivät siis toimineet. Nyt siis pakaravenytyksiä ja katsotaan auttavatko ne tarpeeksi jotta pääsen telakalta taas juoksemaan. Tällä hetkellä peffa ei kestä juoksemista. Jos ja kun se sen ehkä joskus kestää, niin kovaa tai reipasta en uskalla juosta nyt aikoihin, koska sitten saattaa taas takapakkia tulla ja peffa mennä entistä huonompaan kuntoon. Kyllä juoksu on rankka laji. Ilman näitä jatkuvia telakoita olisin jo 35 minuutin kunnossa kympillä ja 75 minuutin kunnossa puolimaralla. Tällä hetkellä juoksu ei siis onnistu lainkaan. Jos ja kun peffani tuntuu taas paremmalta, niin melko pitkään tulen aluksi juoksemaan aivan hitaita lenkkejä. Tilanteet tietysti muuttuvat, jos pakaravammani paranee odotettua nopeammmin, niin reippaatkin lenkit tulevat sitten mahdollisiksi aiemmin. Nyt siis vain lepoa, pakara venytyksiä ja peffan parantelua.
Tänään jo kävelykin sattunut, vasen lonkka/lantionseutu/pakara ei kestä kehon painoa. Juoksu ei onnistu millään, on myös liian iso riski vamman pahentumisesta jos juoksee väkisin, kivusta välittämättä.
Eilen katselin myöhään illalla muutaman jakson American Ninja Warriorsia (Houstonin finaalijaksot), ihan mielenkiintoinen Fitness-ohjelma. 🙂
Tuollaista kaipaisi Suomeenkin, mutta Suomi-versio olisi todennäköisesti kuitenkin se liian pienellä budjetilla vesitetty halpis, eräänlainen kökköversio. Jenkkiversio toimii koska se tehdään riittävän isolla budjetilla, radalla on oikeasti kovakuntoiset Fitness-urheilijat ja tyypeillä on vieläpä persoonallisuutta (samaa ei voi sanoa juuri kenestäkään suomalaisesta, suomalaiset kun ovat harmaata massaa, vailla sielua tai persoonaa). Jenkit ja britit osaa Fitness-ohjelmien teon paremmin, joten parempi jättää se heille. Suomessa tehdään vielä jotain hassuja Gladiaattoreita, jotka on suuressa maailmassa jo aikansa elänyt, vanhanaikainen ja naurettava juttu. 😀
Tuollaista esteradalla suoriutumista on mielenkiintoista seurata ja samalla voi samaistua suorittajaan ja miettiä ja arvioida sitä miten itse selviytyisi? Toimiva formaatti, mutta vain isolla budjetilla ja kovakuntoisten ja persoonallisten Fitness-urheilijoiden kilpaillessa.
Sen jälkeen katselin vielä David Lynchin Lost Highwayn. Timanttisen loistava elokuva, jonka näyttelijäsuoritukset olivat kautta linjan kovaa kamaa. Varsinkin Bill Pullman ja Balthazar Getty loistivat. Annan leffalle 5 tähteä.
Tämän-illan leffaksi jonkun seuraavista: urheilu-elokuva Chariots of Fire, tai Lynchiltä joko Blue Velvet tai Wild at Heart?
Nyt takaisin pyhäpäivään.
Tänään olen venytellyt paljon ja lisäksi suihkutellut kylmägeeliä runsahasti pahimpiin (kipeimpiin) paikkoihin sinne vasemmalle puolelle: peffaan, nivuseen, etureiden ja lonkan risteyskohtaan ja lantionseuulle.
En edes yritä juosta ennen tiistaita.
Jos juoksu ei silloin onnistu, niin jätän seuraavan kisan väliin tai sitten kävelen ja hölkkään sen puoliksi. En viitsisi jättää sitä väliinkään, koskapa olen jo osallistumismaksun maksanut ja saisihan sitä taas ihan kaamean kasan kaikkea mahdollista. Maalissa mitali ja running bagissä mm.: kisan t-paita, tölkki Radleria, urkkajuomaa + paljon kaikkea muuta.
Tiistai on siis eräänlainen kulminaatiopiste, se ratkaisee paljon.
Joo-o, kai jonkinlaista rasitusvammaa on tullut vasemmalle puolelle lantiota ja vasempaan pakaraan. Tehoja on täytynyt tehdä, koska tavoitteita on, totisesti.
Aikatauluhan mulla on tiukka, koska täytyy saada äkkiä puolimaraton sub 1:20 h. apina pois selästä. Siksi on välillä tiuhaankin tahtiin nuita tehoja täytynyt juosta.
Tänään lauantaina sitten palauttavan (16,10 km @ 5:20 min/km avg.) lenkin jälkeen kun loppuravistelua tein, niin kipu singahti vasemmassa lantionseudulla ja pakarassa.
Sen jälkeen ei pystynyt edes kunnolla astumaan sillä vasemmalla jalalla, ilman että sattui. Toki toivon, uskon ja luotan että tämä telakka jää vain muutaman päivän mittaiseksi. Huominen ja maanantai ihan lepoa, venyttelyä ja rullailua.
Tiistaina yritän sitten jo juoksua.
Jos ei tiistaina pysty juoksemaan, niin sitten on ongelma.
Välillä meillä kilpajuoksijoilla näitä rasitusvammoja tulee, koska tehoja on pakko tehdä, jotta ne ajat paranevat ja uudet ennätykset syntyvät. Tämä on se kovan työnteon ja ammattimaisen asenteen varjopuoli, aina ei säästy loukkaantumisilta, vaikka kaiken tekisinkin oikein.
Varmasti kaikki haluavat tietää aikooko Suomen kiinnostavin juoksija lähteä vielä Vantaalle kolmen viikon päästä ja siitä viikon päästä juostavaan WiHaan?
Vaikea vastata.
Tällä hetkellä on vasen puoli lantiosta ja alaselkä ihan rikki.
En pysty edes kunnolla kävelemään, saati sitten hölköttämään tai juoksemaan. Eli joudun pitämään ainakin muutaman päivän ihan lepoa ja sitten miettimään asioita.
Vaikka se lantio/alaselkä olikin kipuillut lenkeillä, niin uskoin sen kestävän puolimaratonin. Mutta ei se kestänytkään, vaan voimakas kipu tuli jo hieman ennen viidentoista kilsan rajapyykkiä. Ja loppu oli tuskaa.
Jos lantio on paskana, niin juoksu ei oikein onnistu.
Vaan joutuu juoksemaan tosi varovasti, muuten on pian lasaretissa. Ihme että pystyin juoksemaan lopun 6,1km edes väliin 4:04-4:25/km, nopeimman kilsan siis mennessä 4:04 min. ja hitaimman 4:25 min..
Moni muu (ateisti) olisi luovuttanut ja keskeyttänyt. Minä sen sijaan jaksoin henkisen voiman avulla loppuun asti. 🙂 Vaikkakin noin 1:30-1:40 min. tuossa lopussa tuhraantui yhteensä tuon äärimmäisen kipeän lantion/alaselän vuoksi.
Vauhtinjakoni oli Finlandiassa myös aivan täydellinen. 🙂
Ja mietinkin että kannattaisiko juosta myös seuraava puolimaraton samalla taktiikalla? Vai lähdenkö sittenkin heti alusta juoksemaan sitä noin 3:40/km vauhtia?
Kyllähän tuosta on otettavissa ainakin tosiaan se 1:30-1:40 min. jo nykyisin, kunhan vain paikat pysyvät kunnossa loppuun asti, eikä mikään paikka hajoa tai ala jumittaan.
Mutta tällä hetkellä on vaikea sanoa pystynkö juoksemaan yhtään mitään puolimaratonia, niin rikki on vasen lantio/alaselkä. Se on siis kuntoutettava ensin.
Ja vaikka saisinkin sen kuntoon, niin aion odottaa että millainen keli on Vantaalla ja WiHassa. Eli jätän todennäköisesti jälki-ilmoittautumisen varaan.
Koska kylmässä kovaa juostessa loukkaantumisriskit kasvavat, eikä ennätykseenkään ole välttämättä mahdollisuuksia jos olosuhteet ovat hirvittävän vaikeat ja ainakin WiHassa keli voi olla aivan mitä hyvänsä.
Nyt siis iloitsen täysillä uudesta UPEASTA ennätyksestäni. 🙂
Sekä kuntoutan vasenta puolta lantiostani/alaselkää aluksi ihan levolla. Sen jälkeen kokeilen ehkä varovaista venyttelyä.
jodlaajanblogi 