Olen kaikkien matkojen juoksija
On jotenkin äärimmäisen typerää idenfioida ja lokeroida itsensä vaikkapa vain maratoonariksi tai kympin juoksijaksi. Sellainen on rajoittunutta ja tyhmää, nyt eletään kutenkin 2020-lukua. Paljon fiksumpaa on hakea sitä mahdollisimman hyvää tulosta kaikilla mahdollisilla matkoilla. Ainakin minä olen eräänlainen all around juoksija, pyrin ennätyksiin kaikilla matkoilla. Ainakin tonnista ylöspäin kaikki matkat kiinnostavat. Tonni ei tosin mikään kisamatka ole, mutta se ja maili kertovat nopeudesta ja nopeskestävyydestä. Ne ovat siis hyviä mittareita niiden ominaisuuksien mittaamiseen. Onhan se myös niin, että ne ajat ratkaisevat. Huono tai keskinkertainen aika pitkällä matkalla on huonompi suortus kuin hyvä aika hieman lyhyemmällä matkalla. Eli vaikkapa hyvä kympin tai mailin aika, on tietenkin parempi suoritus kuin keskinkertainen aika maratonilla. Ei maraton ole yhtään sen arvokkaampi matka kuin vaikkapa maili tai kymppi.
Me ammattilaiset arvostamme mailia ja kymppiä todella korkealle, jopa maratonia korkeammalle.
Itsekin keskityn jatkossa näille matkoille + edelleen puolimaraton kiinnostaa. Maraton on melko tylsä, sellainen ultraan verrattavissa oleva matka. Siinä eivät edes maailmanennätykset ole viime aikoina parantuneet, toisin on kympin aika. Siinä ovat parantuneet niin maantiekympin kuin ratakympinkin maailmanennätykset. Tässä kenian ihmemies Rhonex Kipruto ja maantiekympin uskomaton WR 26:24 min: https://www.youtube.com/watch?v=QQ3SneWA-LI ja lokakuussahan nähtiin uusi ratakympin WR, kun Ugandan sensaatiomainen Joshua Cheptegei murskasi entisen maailmanennätyksen Valenciassa ajallaan 26:11 min: https://www.youtube.com/watch?v=Spmp3S4QPQM.
Eli mitä tulee vuoteen 2020, niin kyllä 10km on ollut paljon mielenkiintoisempi matka kuin joku maraton. Afrikkalaisten oikeiden juoksijoiden suoritukset kympillä ovat saaneet kestävyysjuoksua seuraavat ihmiset haukkomaan henkeään. Niin hurjan kovia suorituksia on kympillä nähty vuonna 2020. Ehdottomasti se vuoden 2020 ylivoimaisesti mielenkiintoisin matka.
10 km vaatii kestävyyttä ihan eri tavalla kuin vaikkapa 5 km, vitonen onkin sellainen välimallin matka, se ei paljon ihmisiä kiinnosta. Mutta 10 km, siinä vasta matka, se on tosi juoksijoille tehty. Sama koskee toista legendaarista matkaa, eli mailia. Ne ovat kaksi matkaa jotka mittaavat tosi juoksijan, onko jostain juoksijaksi vai ei? 10 km ja maili ovatkin ne tämän hetken kinnostavimmat matkat. Niin erilaisia matkoja ja kuitenkin ne kaikista hohdokkaimmat.
Todellisen juoksijan kannattaa hakea PR:ää joka matkalla, eikä rajoittua kuin mikäkin hölmöläinen. Oli matka mikä hyvänsä, niin erinomainen aika on kunnioitettava suoritus. Se kannattaa muistaa.
Oli sitten tavoite millä matkalla hyvänsä, niin sitä PR:ää kannattaa hakea silti kaikilla matkoilla. Ottakaa tavoitteeksenne olla mahdollisimman monipuolisia, all around juoksijoita.
Ja tässä tulos:
Jo jonkin aikaa Suomea on kohisuttanut ja puhuttanut Suomen komeimman, hoteimman ja seksikkäimmän juoksijan teko. Hän ajoi partansa.
Nyt paljastan tekoni taustat. Miksi sen tein?
Pitkä parta alkoi jo olla melkoisesti tiellä, varsinkin kun söi jotain. Siitä siis tuli epäkäytännöllinen ja hankala. Itselleni (ehkä) myös sopii paremmin nykyinen pikkuinen sänki, kuin pitkä risuparta. Metsuri-look on ihan ok sekin, mutta nyt tuntui siltä että on aika pikkaisen muokata tuota omaa lookkia.
Ylhäällä siis tulokset, eli kuvat ovat juuri tänään otetut. Ja näytän kyllä ihan hemmetin hyvältä tuossa Metallican paidassa. 🙂
Ranteessani taas on Garmin Forerunner 620 urheilukello, joka kosketusnäyttönsä (tämä ominaisuushan puuttuu muista mittareista) ansiosta on markkinoiden nopein ja kätevin käyttää. 🙂 Tämä kello on myös huipputarkka ja tukee intervalliharjoittelua ja sisältää myös Virtual Partner ominaisuuden. Ehdottomasti se paras urheilukello jota ikinä olen käyttänyt ja tämä rantessani myös juoksin Valenciassa puolimaratonin MM-kisoissa 2018.
Juoksijakin voi siis olla sexy ja kuuma, kunhan muistaa myös käydä siellä punttisalilla. 😉 Aiemminhan olen esitellyt jo hottis-vartaloani ja nyt sitten päivitys kasvokuvaani. Entistä hotimpana siis. 🙂
Looking good. Oh, i know. 🙂
Loppuun vielä minusta, Jodlaajasta tehty biisi: Chisu – Ihana
Palaan vielä tuohon Valencian puolimaratonin MM-kisojen tunnelmiin.
Se oli itseltäni nappisuoritus, jopa vaikeissa olosuhteissa, kovassa vastatuulessa ja kramppaavilla jaloilla juoksin uuden ennätykseni lähes viidellä minuutilla: 1:21:31 h., 3:52 min/km avg. Tossuina huippu hyvät Nike Zoom Streak LT4.
Juoksin kisan myös kiihtyen ja kokeneena, 35 vuotta juosseena tunsin että kisan jälkeen olisi toinen samanlainen mennyt lähes yhtä kovaa. Olin siis maaliskuussa noin 2:47-2:49 h. kunnossa maratonillakin.
Eli minun blogini ja harjoitukseni tarjoavat hyviä vinkkejä siitä, kuinka päästä erinomaiseen aikaan puolimaratonilla ja maratonilla.
Tässä vielä muutama kuva tuosta upeasta mitalista ja muusta Valencian MM-kilpailuihin liittyvästä: 
Juoksin siis WHM Valencian maaliskuun lopulla aikaan 1:21:31 h. (3:52 min/km avg.), parantaen lähes viidellä minuutilla entistä ennätystäni. Ennätykseni parani siis peräti 13 s./km. Tämähän on suorastaan uskomaton parannus, vain muutaman kuukauden täsmätreenillä.
Runners Worldin luotettava Race Time Predictor antaa sillä ajaksi maratonilla 2:49:57 h.: laske täällä tulevan kisan aikasi
”Your predicted marathon time is 2:49:57. That’s a pace of 6:29 per mile or 4:02 per kilometer. This prediction is based on your half marathon time of 1:21:31, which was plugged into the equation created by Peter Riegel. For a more accurate prediction, provide a secondary race of a different distance and your weekly training mileage. To learn more about the math behind our marathon predictions, see Amby Burfoot’s article, “Here’s a Better Marathon Time Predictor.“
Eli jos olisin juossutkin puolikkaan sijasta maratonin maaliskuun 24.päivä, niin jos minulla olisi ollut riittävä kestävyys, niin se olisi Runners Worldin mukaan mennyt aikaan 2:49 h.
No, oliko minulla hyvä kestävyys silloin vai ei?
Palataanpa aikaan ennen tuota kisaa. Olin jalkoja vahvistaakseni juossut useita 30km lenkkejä juuri tuota kisaa edeltävinä kuukausina. Niitä olin juossut paitsi tasavauhtisina, niin myös vauhteja vaihdellen. Kaikki tämä aiheutti sen, että 24.3.2018 oli kestävyyteni loistava.
Tuona päivänä minulla oli elämäni paras kestävyys. 🙂
Kisapäivänä vain oli kammottavan tuulista ja se lopulta aiheutti krampin heti kympin jälkeen. Jalkojeni parantuneen kestävyyteni ansiosta kuitenkin palauduin siitä melko äkkiä ja se ei tuhonnut kisaa omalta kohdaltani.
Tärkein parantunutta kestävyyttä indikoiva tekijä on kuitenkin viimeisten kilometrien vauhdit. Juoksinko silloin hitaampaa kuin aiemmin kisassa? Itse asiassa, minä vain kiihdytin loppua kohden. Juoksin viimeiset 5 km aikaan 19:00 min. ja lopun 3:20 min/km vauhtia. Loppu tulikin yllättävän äkkiä ja maalissa olin hyvävoimainen. Olisin varmasti jaksanut juosta toisen puolikkaankin kovaa selvästi alle 1:30 h. (sitä vauhtia kun juoksen reippailla treenilenkeilläkin joskus puolimaratonin verran).
Itse arvioin, että vauhtini ei olisi tippunut ainakaan alussa yhtään, niin hyvävoimainen maalissa olin. Oma arvioni on, että jälkimmäinen puolisko olisi mennyt 4:02-4:03 min/km vauhtia. Ja tämähän tarkoittaa sellaista 1:25-1:26 h. puolikasta. Kokonaisaikani maratonilla olisikin ollut tuolloin 2:47 h.
Eli tuota Runners Worldin arviota parempi aikani olisi ollut jopa todennäköinen. 🙂
Seuraavassa blogimerkinnäsäni pohdin vihdoin sitä mille matkalle tähtään tulevaisuudesssa.
Ps. kylähölkkä HSM:n (jolle Juoksufoorumin Seppo tähtäsi M40-sarjassa, ennen kuin henkinen selkäranka katkesi ja mies luovutti) yleinen sarja voitettiin tänä vuonna ajalla 2:42:54 h. ja toiseksi sijoittunut juoksi ajan 2:49:40 h ja kolmas taas ajan 2:52:28 h. Voinkin vahvalla itseluottamuksella sanoa, että olisin sijoittunut tuossa kisassa yleisen sarjan toiseksi: kylähölkkä HSM:n tulokset, ”hurjat” 129 osallistujaa maratonilla
Sen Sepon M40-sarjan taso muuten oli aivan hanurista. Voittaja kyllä juoksi 2:49:40 h. (jolla sijoittui myös yleisen sarjan toiseksi), mutta M40-sarjassa toiseksi sijoittunut juoksi enää vain 3:08 ja kolmonen 3:24. Seppohan väitti voittavansa sarjansa ”heittämällä”, ja kun tämän vuoden voittaja juoksi 2:49 h., niin jos Seppo olisi juossut sanotaan nyt vaikka 2:39 h., niin silloin voitto olisi tullut ”heittämällä”. Ja niin kovaa aikaa Seppo ei tule ikinä juoksemaan.
Itsehän en edes varsinaisesti treenannut maratonille, vaan puolikkaalle. Silti olisin mitä suurimmalla todennäköisyydellä sijoittunut HSM:ssä yleisen sarjan toiseksi.
Mutta en harrasta kylähölkkiä, vaan juoksen mieluummin kansainvälisissä kisoissa. 😉 Olen kansainvälinen juoksija.
Kylähölkissä kun ei ole mitään hohtoa.
Lauantaina rullailin taas jalkoja foam rollerilla.
Ja lauantaina juoksin yhteensä 16 km.
Alkuun juoksin kiihtyvän tempojuoksun 6km, sitten 4 km palauttavaa ja vielä illalla 6km palauttavaa. Juoksutossuina Nike Zoom Streak 6:t, ovat muuten mukavat jaloissa. 🙂
Juoksut olivat melko vaikeita, koska jalat ja pakarat olivat vielä kipeät ja jäykät perjantain punttitreenistä. Varsinkin viimeinen palauttava tuntui pakaroissa.
Yhteensä viikolla jo reipasta/kovaa juoksua 26 km.
Sunnnuntaina vuorossa ihan vain kevyt lenkki.
Ainoa hyöty ja arvo minkä niillä näen, on se että ne toimivat korkeintaan kovana harjoituksena. Mutta jos reitti on huono, tai olosuhteet surkeat, niin eivät edes sellaisina.
Arvokisat pidetään yleensä keväällä, kesällä tai syksyllä. Joten ne tosiaan toimivat ainoastaan (oikeaan aikaan) kovana harjoituksena suuren maailman (Suomen ulkopuolisiin) kisoihin.
Eli niihin todellisiin juoksukisoihin.
Imatran Höyrypää kusetti Facebookissa tyhmiä ihmisiä kuvalla jossa kolme ForrestGuurin juoksijaa seisoo palkintopallilla.
Kuva on käytännössä ARVOTON, koska kyseessä on pieni maaseudun kylähölkkä.
Kun osallistujamäärä on pieni ja useimmat pelkkiä sunnuntaihölkkääjiä, niin mikä hyvänsä urheiluseura voi ottaa kolmoisvoiton niin huono tasoisessa kilpailussa. Tämän jokainen urheilusta ja kestävyysjuoksusta jotain tietävä ymmärtää.
Itse en Suomen kylähölkillä mitään todellista kilpailullista tai urheilullista arvoa olevan. Ja siksi minä ja me muut oikeat juoksijat kilpailemme vain ulkomailla.
Emme Suomen kylähölkissä.
Oikeita juoksukisoja ovat mm. kaikki Afrikan kisat, Puolimaratonin MM-kisat Valencia 2018, Lontoon marathon, Great North Run, Chicagon Marathon, Boston Marathon, New Yorkin marathon ja Berliinin marathon.
Perjantaina oli takana hulppeat 14 tunnin yöunet, silti oli hieman jäykkyyttä jaloissa torstain vetotreenistä.
Niinpä vain rullailin jalkoja foam rollerilla perusteellisesti iltapäivällä.
Alkuillasta kävin sitten tekemässä punttitreenin: olkapäät, kädet, selkä, jalat + vatsat. Kyllä vain, treenasin jalkoja koska hain kevyillä painoilla tehtävillä pitkillä sarjoilla voimakestävyyttä jalkoihin. Liikkeinä jalkakyykky ja askelkyykky. Treenatessa kulautin pari puolen litran pulloa vettä.
Kotona vedin protskujuoman ja kun huomasin että kaappi oli lähes tyhjä, niin kipaisin kauppaan.
Kaupasta hain juustoa, pari patonkia, tuorejuustoa levitteeksi (on muuten hyvää kun laittaa patongin väliin ensin tuorejuustoa ja sitten vielä jotain voimakasta juustoa sen päälle), tällä kertaa valitsin mauksi yrtit. Lisäksi vielä pari pulloa cokista, urkkajuomaa, kanaa, kalaa, jauhelihaa pasta bolognesea varten, puolen litran vesipulloja 2×6 packin, maitoa, jugurttia, jäätelökakun ja munkkeja 8 kappaletta.
Kotiin palattuani ahmin alkuun patonkia juustojen kanssa, munkkeja, jäätelökakun ja kyytipoikana kahvia sekä cokista. Illalliseksi oli kalafileitä muusin kera, hyvää urheilijan ruokaa. 🙂
Sulattelin illalista jonkin aikaa ja kävin juoksemassa vielä 12 kilsaa palauttavaa.
Tietty jalkatreeni toki tuntui hieman jaloissa, mutta silti sen hyödyt olivat haittoja suuremmat. Se tuntui jaloissa perjantain lenkillä, mutta myös vahvisti jalkoja.
Täyttäen siis tarkoituksensa.
Lauantaina tai sunnuntaina vielä joku kovempi treeni, riippuen siitä miltä jaloissa tuntuu. Toisena päivänä taas ihan kevyttä vaan.
Kisahuuma ja sellainen miellyttävän kutkuttava kisajännitys nousee jo pikku hiljaa yhä korkeammalle ja korkeammalle, onhan enää vaivaiset 22 päivää Euroopan ja maailman odotetuimpaan juoksutapahtumaan.
Valencian MM:t ovat jo tosi lähellä. 🙂
Olen herättänyt muissa suomalaisissa juoksijoissa paljon kateutta ja katkeruutta.
Joka sitten on purkautunut katkerina itkun sekaisina vuodatuksina Juoksufoorumille ja Suomi24:n juoksu-osioon.
Mutta en minä itsekkäistä syistä kilpaile ja juokse, vaan minä juoksen Jumalan kunniaksi.
Minun on kiittäminen Jumalaa, ilman Häntä en olisi tällä tiellä.
Thank You God!
Thank You Jesus!
Tänään juoksin intervalli-harjoituksen, yhteensä 12,21 km, sis. 6x1000m.
Eilinen kymmenen mailia kevyttä oli jo palauttanut jalat melko hyvin tiistain tempojuoksusta. Tuulista oli, mutta en antanut sen häiritä, van juoksin vedot professionaaliseen tapaan. Juoksutossuina ihanat Nike Zoom Streak LT 3:t ja näillä nyt juoksua jo 169,9 km.
Lähinnä vain kovia/reippaita harjoituksia.
Eilen juoksin kevyttä 10 mailia, eli 16,1 km.
Juoksu kulki ja jalat tuntuivat palautuvan. 🙂
Nike Air Zoom Pegasus 34:lla nyt jo 530 km ja rapiat juostuna ja kuluneet vasta aivan hivenen tossujen molemmilta ulkosyrjiltä.
Jos haluaa kestävän tossun, niin tämä Pegasus on kyllä hyvä ehdokas kevyille ja palauttaville lenkeille. Mutta kyllä tällä vaikkapa maratoninkin tarvittaessa alle 3 h. juoksee. Sen on testit näillä tossuilla todistaneet.
Olen näet joutunut juoksemaan Pegasuksilla jalkojen kipeydyttyä monet reippaammatkin lenkit ja todennut ne kyllä painoonsa nähden vauhdikkaikis juoksutossuiksi.
Vain 24 päivää enää puolimaratonin MM-kisoihin 2018 ja MM-huuma onkin kovasssa nousussa.
Arvokisat ovat omiaan herkistämään huippu-urheilijan.
Keskiviikkona on vuorossa ihan vain palauttava lenkki ja torstaina sitten taas tehojen aika.
On tämä hienoa aikaa, Suomen paras juoksija on pian MM:issä. 🙂
Olen kuin Viikinkien Björn Ironside, voittaja, johtaja ja suuri soturi vailla vertaa.
Pohjalainen hirmu joka valloittaa myös etelän juoksu-areenat.
jodlaajanblogi 