goingrunning

Viime aikoina on sosiaalisessa mediassa hehkutettu suomalaisten yleisurheilijoiden hurjia tuloksia.

Varsinkin aiturityttelien kotimaan juoksut ovat saaneet Ylen, MTV:n, Iltalehden ja Ilta-Sanomien toimittajat ennennäkemättömään kiimaan. Niiden toimittajavänkkärit ovat naputelleet hörhöjuttujaan toinen käsi housuissa. Suomen parhaat ovat muka jo maailman parhaita. Kerrankin.

Tavalliset penkkiurheilijathan ovat ymmärtämättömiä, eivätkä tiedä miten coronakriisi on vaikuttanut yleisurheilun tuloksiin ja tulostasoon maailmalla. Siksipä tavalliset penkkiurheilijaurpot menevätkin toimittajavänkkärien kiimaan mukaan silmät soikeina. Minua itseäni on huvittanut lueskella kun tavikset ovat paljastaneet tietämättömyytensä asiasta ja suoranaisen tyhmyytensä.

Suomen tämän kesän parhaan ajan on vieläpä juossut dopingkytköksistä epäilty aituritytsykkä. Jonka ajat paranivat kuin taikaiskusta, heti kun valmentajaksi tuli mies joka on aiemminkin kärähtänyt siitä, että on doupannut valmennettaviaan.

Mutta takaisin coronan vaikutuksiin.

Maailmalla peruttiin alkuvuoden kilpailuista 95-98%. Tämä taas tarkoitti sitä, että Suomen naisaitureilla oli ikään kuin ”tyhjä taulu” johon juosta ne Suomen ja samalla maailman kärkiajat. Kun eihän kukaan ollut voinut vielä juosta hyvää aikaa, kilpailuja kun ei yksinkertaisesti ollut ollut.  Itse tietenkin kestävyysjuoksun ja yleisurheilun ammattilaisena/asiantuntija olen kaiken aikaa ollut tästä hyvin perillä.

Näin se  vaan Suomen aituritytsykupla puhkeaa äkkiä. 🙂